Vanhustenkeskukseksi
saneerattu hoitokoti Roihuvuoressa osoittautui isälle loistopaikaksi. Keskusteluni isän kanssa supistui Amerikan muisteluun. Muu muistaminen
oli olematonta. Välillä hänen ajatusmaailmansa harhaili Kanadan ja Australian aavikoilla.
Olipa hän
kertonut hoitajille minun olevan Etelä-Afrikassa töissä ja Marja-Leenan kuolleen.
Vaikka hän
eli 94-vuotiaaksi, kuolema tuli yllättäen. Iltapäivällä hänet vietiin Herttoniemen
sairaalaan ja yöllä yhden aikaan hän kuoli. Virkailijan kysyessä, haudataanko
isä Hietaniemen sankarihautausmaalle, epäröin.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti