Suomi on möyrinyt taantumassa raamatulliset seitsemän laihaa vuotta. Parempaa ei näy. Tuoreet mielipidebarometrit osoittavat synkkien aikojen olevan vielä edessä. Ei auta Kataisen hallituksen yhteisöveron 800, vindfallveron 150, energiaveron 250 huojennukset ja 800 miljardien eläkemaksujen poistot yrityksiltä.
Poliitikot ja taloustieteilijät puhuvat kilvan kukin omista lääkkeistään laman taittamiseksi. Ainoa ilonpilkahdus on EKP lupaus pankeille rahan riittävyydesta. Se on kuitekin ansa, josta Japani koettaa nyt pyristellä irti pääministeri Aben raivokkailla toimenpiteillä. Siellä talous jumiutuu tukahdukseen, umpiperään.
Suomessa on raaka-aineita, mm valtavasti metsävaroja, koulutusta, työvoimaa, yli 20 yliopistoa ja korkeakoulua, 35 ammattikorkeakoulua, vakaa yhteiskunta, erinomaiset infrat (tosin rapistumassa), moderni oikeuvaltio (vientituote), koulutusjärjestelmä (vientituote), johtamisoppeja (ei vientituote).
Oliko vientimme mataamiseen pohjamudissa syy vimeisessä kohdassa: johtamisessa. Tässä ei saa kaikkia hutkia. Meillä on Konetta ja Huhtamäkeä, jne. Ja lukematon määrä muita erinomaisesti johdettuja yrityksiä. Mutta jotain kummaa jarrumiesajattelua osoittaa se ,että noin 70% ptk-yrityksistä ei halua laajentua, puhumattakaan ulkomaille.
Kun kriisi vain pitkittyy, pääministerin fantastinen retoriikka on vaihtunut kolmen pointin retoriikkaan ja keskiarvoyritysjohtajan strategia luisuu parempien aikojen odotteluun ja verrokkimaa Ruotsi samaan aikaan pärjää, jotain suurta kavalaa on menossa Suomen maassa.
Tässä tilanteessa lapsiperheiden, nuorten, työttömien ja eläkeläisten pikku, pikku etujen leikkaaminen valtakunnan pelastamiseksi on kuin kutsukatsomon veltto kannustus juoksuradan sotureiden kiritaisteluille.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti