Psykoterapeutti oli myös yhteiskuntatieteiden
maisteri ja innostuin puhumaan hänen kanssaan myös muustakin kuin lapsuudestani.
Nainen oli rauhallinen ja eleetön ja vetäytyi istumaan nojatuoliinsa jalkojensa
päälle. Hän oli kammannut mustat hiuksensa suoraksi olkapäilleen.
Oli helpottava kertoa elämästään ulkopuoliselle,
mutten silti tuntenut sinä kymmenenä kuukautena, jona siellä kävin, mitään vapauttavaa
sielun puhistavaa elämystä. Merkittävin kokemus oli, että öisin näin unia Pennalasta
ja isoisästäni Kallesta. Pennala esiintyi unissa tummat verhot ikkunoissa huojuvana
kammottavana talona, jonka tapahtumia seurasin ulkopuolelta. Kalle oli joskus unissa
harmaa vanha ärisevä ukko, jonka sieraimista kasvoi pitkiä karvoja. Kerran talosta
tuli outo haamu eikä se mennyt pois, vaikka kuinka löin sitä kirveellä.
Kommentit
Lähetä kommentti