1990-luvulla alkaneella julkisen sektorin päätösvallan hajauttamisella pyrittiin siihen, että paikalliset virastot voisivat itse suunnitella parhaat ratkaisut tuottaa palvelunsa ja järjestää toimintansa. Monessa tapauksessa näin ei kuitenkaan ole käynyt, vaan toiminta pirstaloitunut, hyötyjä arvioidaan suppeista näkökulmista (mm. oppivelvollisuusiän nostaminen 2015) ja parhaat käytännöt jäävät suurelta osin hyödyntämättä. Seurauksena on edelleen tehottomuutta, työilmapiirin kovenemista ja työyksiköiden sisäisten ristiriitojen kärjistymistä.
Hallitus ei näistä kaikista voi vastata. Mutta twitterillä ei näitä parannusta huutavia epäkohtia kyetä korjaamaan.
Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa. Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin. Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa. Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...
Kommentit
Lähetä kommentti