Kaiken kaikkiaan vertailuprosessi
osoitti, kuinka tärkeää olisi saada kehitettyä virkamieskunnan karriäärijärjestelmä.
Tällöin päästäisiin eroon turhauttavasta ja osin mielivaltaisia piirteitä omaavasta
esittelymuistioiden kirjoittamisesta. Tilanteen järjettömyyttä osoitti tapaus, jossa
esittelijä soitti ja varmisti, ettei minulla vain ollut missään piilossa taloustieteellisiä
opintoja, kun hän laati tarkastusviraston pääjohtajan viran esittelymuistiota. Saatuaan
kieltävän vastauksen hän pudotti minut ensimmäisellä vertauskierroksella pois, koska
kaikilla muilla oli alan jonkinasteisia opintoja.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti