Äidin mökin myynti tuotti vaikeuksia,
sillä tontti oli seurakunnan vuokratontti. Mutta onneksi kuin tyhjästä ilmestyi
vanhahko nainen ostajaksi, joka myöhemmin osoittautui kirkkovaltuuston jäseneksi.
Paikallinen pankinjohtaja hoiti rutiinilla ja paitahihasillaan kaupat, ja äiti sai
juuri ja juuri kirjoitettua nimensä papereihin osoittamaani kohtaan. Vähitellen
äidin tila huononi. Hän sokeutui muistinsa menettäneenä ja molemmat lonkat murtuneena.
Hän oli kaatunut kaksi kertaa vanhainkodissa, eikä Oulun keskussairaala ollut enää
kiinnostunut korjaamaan äidin lonkkia. Kävimme myöhemmin katsomassa häntä lomillamme
sairaalan vuodeosastolla, mutta hän ei tunnistanut meitä eikä kyennyt puhumaan.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti