Todellisuus puuttui kuitenkin peliin, kun ylipomo pyysi huoneeseensa. Hän nojasi raskaasti tuolinsa selkätukeen arvoituksellinen ilme kasvoillaan. Selvisi nopeasti, että sain heittää maailmojen pohdinnat sivuun ja mennä töihin pääjohtajan esikuntaan. Tittelini ratkaistaisiin myöhemmin. Pääjohtaja ottaisi yhteyttä. Ylipomon ilmeen vähän herpaantuessa otin esille aiemmin esittämän pyynnön mennä selvittämään toisen viraston ruuhkaa. Seuraavana päivänä sain kirjalliseen lupaan pääjohtjan allekirjoituksen, kun hän tuli syömään työpaikkaruokalaan.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti