Mökin hormeissa Hauholla raivosi synkkä luoteistuuli. Taas tuli yö, jolloin raivostuin. Keski yö. Sitä ei voi tietää mitenkään tiettää, milloin se tulee. Yö oli uneton. Trapeuttini kanssa olin käsitellyt asiaa, mutta sen muistaminen tyrmäsi aina minut. Ollessani kymmen vuotias äiti oli tietoisesti yrtittänyt kasvattaa minut homoksi kostoksi isälle,kun hän oli jättänyt äidin. Pahin yritys tapahtui, kun äiti houkutteli kylän homon setäni ja minun mukaan kolmeksi viikoksi heinäntekoon Latoperälle. Kaksi metrinen eno varoitti miestä ja kun virnistys ei loppunut, eno ajoi miehen minne kuuluukin.
Eivät onnistuneet äidin aikeet, särö jäi sieluuni.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti