Työskentelyni Kasarmikadulla vakiintui
vähitellen jonkinlaisiin raiteisiin. Aamulla ani varhain keittelin EU-yksikön keittiössä
kahvit ja asetin ison kuppini tietokoneen viereen ja mietin Timo Järvilehdon kirjoissaan
esittämää tietoisuuden käsitettä. Välillä mieltäni arvelutti koko aihe, sillä konsulteista
kulki mitä erilaisimpia legendoja ympäri maailmaa eikä heidän maineensa kaikissa
tapauksissa suinkaan ollut paras mahdollinen.
Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa. Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin. Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa. Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...
Kommentit
Lähetä kommentti