Silmäsairaala Coronarian käytävä oli pitkä, seinän vieret täynnä harmaita, tyljä tuoleja. Olihan paikka entinen sotilassairaalla Tilkka. Vastaanottovirkailija hoiti jonoaan määrätietoisesti. Hän kysyi mahdollisimman kohteliaasti: ”Mistä tiedätte, että teillä on korkeat paineet?” Olin vähällä vastata, että siitä kun eräs kovasaninen nainen oli minua tarpeeksi höykyttänyt miehensä erottamisesta.
Käydessä ilmi, ettei minulla ollut lähetettä, nainen ei epäröinyt hetkeäkään. Puhelunsa lopetettuaan hän melkein komensi minut istumaan käytävän tuolille odottamaan. Joku kutsuisi minut sisään.
Hetken kuluttua ystävällinen valkotakkinen hoitaja otti huoneessaan painepistoolin esiin ja ampui huolellisesti molempiin silmiini. Paineet olivat 35 ja 36.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti