Silmäsairaala Coronarian käytävä oli pitkä, seinän vieret täynnä harmaita, tyljä tuoleja. Olihan paikka entinen sotilassairaalla Tilkka. Vastaanottovirkailija hoiti jonoaan määrätietoisesti. Hän kysyi mahdollisimman kohteliaasti: ”Mistä tiedätte, että teillä on korkeat paineet?” Olin vähällä vastata, että siitä kun eräs kovasaninen nainen oli minua tarpeeksi höykyttänyt miehensä erottamisesta.
Käydessä ilmi, ettei minulla ollut lähetettä, nainen ei epäröinyt hetkeäkään. Puhelunsa lopetettuaan hän melkein komensi minut istumaan käytävän tuolille odottamaan. Joku kutsuisi minut sisään.
Hetken kuluttua ystävällinen valkotakkinen hoitaja otti huoneessaan painepistoolin esiin ja ampui huolellisesti molempiin silmiini. Paineet olivat 35 ja 36.
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti