Joillekin ulkopuolisena tarkkailijana - palautteen antajana - voi olla toinen minä. Venäläinen bassolaulaja Fedor Saljapin ilmaisi asian näin: ”Lavalla on aina kaksi Saljapinia; ensimmäinen kontrolloi ja toinen laulaa.” Saljapin kertoo muistelmissaan, että hänen laulunopettajansa oli neuvonut häntä käyttämään itseään omana kotrolloijanaan. Toisin sanoen ulkopuolinen työnohjaaja voi opettaa konsulttia itsensä kontrolloijaksi. Ollaan hakoteillä, jos molemmat minät vain kontrolloivat.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti