Kanslipäällikkö halusi minun laativan
muistion, miten muut ministeriöt olivat edistyneet johtamisensa kehittämisessä ja
millä asteella ne olivat oikeusministeriöön verrattuna. Pidin tätä kovana toimeksiantona.
Selostaessani raporttia päällikölle
painotin, että se oli vain hänen käyttöönsä. Siinä oli subjektiivisia arvioitani
muiden ministeriöiden johtamisesta. Hän vain nyökytteli päätään hyväksyvästi. Päällikkö
kiinnostui muistioni kohdasta, jossa toin esille sen, että ammatillinen koulutus
oli usean ministeriön tärkein konsernijohtamisen väline. Näin oli poliisissa, vankeinhoidossa,
puolustusvoimissa, rajavartijalaitoksessa ja jopa ulkoministeriössä. Näkemys selittyi
sillä, että koska valmiiksi koulutettua henkilöstöä ei ollut saatavilla, koulutus
täytyi antaa itse.
Koulutus oli suuri mahdollisuus sekä
operatiiviselle että strategisen johtamiselle, koska koulutuksella annetut opit
ohjasivat kenttähenkilöstön päivittäistyötä. Tätä oikeusministeriön pitäisi miettiä,
kun se pohtii tuomareiden kouluttamista. Vai oliko niin, että ministeriö oli jäävi
kouluttaman tuomareita?
Kommentit
Lähetä kommentti