Päivän Helsingin Sanomien juttu virkanimityksistä ja Lasse
Männistön nousemisesta kaupungin johtoon antoi aiheen tähän blogikirjoitukseen.
On harvinaista, että matematiikan teoreettinen termi kuvaa
jotain inhorealistista poliittista manööveriä. Virkanimityksissä termi kuva paremmin aiheen ikävää luonnetta kuin
keltainen möllöttäjä kuun viehätystä.
Kärjistäen ilmaistuna poliittisia virkanimityksiä on tehty
niin paljon ja monipuolisesti, ettei niitä voida panna tapahtuma järjestykseen.
koska kokonaisluvut 1, 2, 3 ..., loppuvat kesken.
Siis mitä ihmettä. Loppuvatko tässä tapauksessa numerot
kesken? Kyllä loppuvat. Se on saavutus,
johon matematiikka ei itsekään hevin pysty.
Perusteluja, perusteluja, huudetaan katsomosta.
Jos kaikki virkanimitykset pantaisiin riviin ja ne
numeroitaisiin, kokonaisluvut eivät yksinkertaisesti riitä. Eli loppupään nimitykset jäisivät ilman
järjestysnumeroa. Ilmeisesti kaupunginjohtaja Rädyn tapauksessa jo kaikki
numerot on käytetty, koska hänen pudasta puhtaampi poliittinen nimityksensä
apulaiskaupunginjohtajaksi on vaipumassa unholaan. Numero puuttuu.
Blogikirjoitus vaati vielä pikku kevennyksen poliittisen
argumentoinnin luonteesta. Tämä käynee esimerkin avulla.
Kanalan pitäjä sanoo
aidan yli naapurilleen pienessä tuiskeessa ja päättelykykynsä huipulla. - Kana
on eläin, jolla on kaksi jalkaa. Naapurikin
on ryypännyt samasta pullosta. Hän sylkäisee mustan kanan selkään. Ei halua olla
Pekkaa huonompi päättelijä ja tokaisee. - Ai vain niin, siis jokaisella
eläimellä, jolla on kaksi jalkaa on kana. Vai mitä?
Kuulostaako tutulta poliittisessa väittelyssä?
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti