Päivän Helsingin Sanomien juttu virkanimityksistä ja Lasse
Männistön nousemisesta kaupungin johtoon antoi aiheen tähän blogikirjoitukseen.
On harvinaista, että matematiikan teoreettinen termi kuvaa
jotain inhorealistista poliittista manööveriä. Virkanimityksissä termi kuva paremmin aiheen ikävää luonnetta kuin
keltainen möllöttäjä kuun viehätystä.
Kärjistäen ilmaistuna poliittisia virkanimityksiä on tehty
niin paljon ja monipuolisesti, ettei niitä voida panna tapahtuma järjestykseen.
koska kokonaisluvut 1, 2, 3 ..., loppuvat kesken.
Siis mitä ihmettä. Loppuvatko tässä tapauksessa numerot
kesken? Kyllä loppuvat. Se on saavutus,
johon matematiikka ei itsekään hevin pysty.
Perusteluja, perusteluja, huudetaan katsomosta.
Jos kaikki virkanimitykset pantaisiin riviin ja ne
numeroitaisiin, kokonaisluvut eivät yksinkertaisesti riitä. Eli loppupään nimitykset jäisivät ilman
järjestysnumeroa. Ilmeisesti kaupunginjohtaja Rädyn tapauksessa jo kaikki
numerot on käytetty, koska hänen pudasta puhtaampi poliittinen nimityksensä
apulaiskaupunginjohtajaksi on vaipumassa unholaan. Numero puuttuu.
Blogikirjoitus vaati vielä pikku kevennyksen poliittisen
argumentoinnin luonteesta. Tämä käynee esimerkin avulla.
Kanalan pitäjä sanoo
aidan yli naapurilleen pienessä tuiskeessa ja päättelykykynsä huipulla. - Kana
on eläin, jolla on kaksi jalkaa. Naapurikin
on ryypännyt samasta pullosta. Hän sylkäisee mustan kanan selkään. Ei halua olla
Pekkaa huonompi päättelijä ja tokaisee. - Ai vain niin, siis jokaisella
eläimellä, jolla on kaksi jalkaa on kana. Vai mitä?
Kuulostaako tutulta poliittisessa väittelyssä?
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti