Suomi: kalja, makkara, tupakka, ylipaiano, liikkumattomuus.
Siinä aineksia ongelmalle, jolle ilmeisesti emme voi heti mitään. Vasta satsaamalla
peruskoulun oppilasruokailuun niin laadukkaasti, että oppilaat odottavat vesi kielellä
aterioimistaan, päästään ongelman lähteille. Tästä voi alkaa ruokakultuurin
muutos. Hidasta on.
Voidaan kysyä, miksi 35-vuottias työläismies kuolee 6,3
vuotta aiemmin kuin miespuolinen toimihenkilö
(THL). 20 vuotta aiemmnin ero oli 4,7 vuotta. Joku voi ehdottaa terveyskampanjaa. Kannatettavaa,
mutta terveyseot vain näin kasvavat, koska kampanja tehoaa vain niihin, joilla
muutenkin on terveeliset elämän tavat.
Kukaan ei tiedä mitä tehdä. Käteen ei taida jäädä kuin toivo
peruskoulun ruokkultturin radikaalisesta paranemisesta.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti