Ministeri Räty sopeutui lomilta palattuaan vireänä taajamien
tahtiin, töyön tekoon. Hyvä. Aiemmin hän oli ilmoittanut lomallaan pari viikkoa
aiemmin ajankohtaiessa tv-ohjelmassa, että sosiaali- ja terveysmenoja täytyy
leikatta miljardilla euroa seuraavsaa budjetissa. Hän antoi ymmärtää, ettei tässä
pohjassa putoamisen vaihtoehtoja tarvitsisi selvittää.
Sen sijaan eilen hän sanoi tv 1:n pääuutisissa suunitelmien
muuttunen, mikä on tavallista. Tavallista on, mutta kummallista on Rädyn poukkoilu.
Rädyn poukkoilulle lievitystä tuo pääministerin
polveilevat lausunnot budjetin perusteissa. Milloin niihin sisältyvät pakotteiden
vaikutukset, milloin ei. Molemmille ministereille ensivuoden budjetin laadinnan
aloittamisessa jäljelle näytää jäävän vasin avoin hyödytön katse. Tämä
tietenkin tarkentuu prosessin edetessä.
Kaikki tämä osoittaa ministeri Rädyssä hänen kokemattomuutttaan ja
itsevarmutttaan, jota kokemotomuus pönkittää. Tällainen kehitys ihmisessä on
aivan luonnollista ja se tekee kaikille Rädyn asemaan joutuneille vain hyvää ja
on hyvin opettavaista. Vaarana vain on, että ihmisen pyrkypanssari ei päästä sisäisiä kehityksen
vesiä virtaamaan, vaan vaadittava luovuus jää pyörimään hedelmättömissä vesissä.
Tilannetta vaikeuttaa vielä Rädyn ministeriksi valintaan kohdisuva toive panna
sosiaali- ja terveystoimi järjestykseen ja menot alas, yksityistää
terveystointa
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti