Totuuteen sisältyy aina pieni annos katkeruutta. Stubin
kasvoilla tätä ei loistanut elisessä
A-astudiossa. Elämässä tulee myös hetkiä, että kohta tietää, mitä alkaa
tapahtua. Tähänkään viittavasta ei ollut merkkejä Stubbin kehonkielessä.
Pääministeri Stubb antoi rohkaisevia ja selkeitä lausuntoja
eilisiltana Suomen taloudesta ja yleisestä ilmapiiristä. – Valtio ei luo uusia tyopaikkoja, yritystoiminnan pitää elpyä, innovatiivisuutta
pitää lisätä ja ennen kaikkea rakenteelliset uudistukset pitää toteuttaa.
Meidän pitää olla avoimempia.
Toimittaja: Eikö rakenteelliset uudistukset merkitse
leikkauksia? – Ei, on liian yksinkertaista ajatella näin.
Valtiovarainministeriön sisäisessä budjetiriiheessä Rinteen
mukaan valtion velan kasvu piti puolittaman. Nyt molemmat miniserit myöntävät
tavoitteen mahdottomuuden. Mitään konkreettista kummankaan ministerin salkusta
ei näytä nousevan umpikujan purkamisen pöydälle. Remontti Oy tilanteen
parantamiseksi on lähes utopiaa ja monen kaupungin karttaama ajatus. 800
miljardin yhteisöveron etu yrityksille ei näytä luovan kasvua eikä uusia työpaikkoja.
Yritysten innovaatioita ei voi köydellä työntää.
Jäljelle jää kuuluisat rakenteelliset uudistukset: eläkeikärajan
nostaminen, kuntien tehtävien karsiminen, sote-uudistus, kuntauudistus ja
tuottavuuden nostaminen ovat lähes 0-pisteessä. Ennen vaaleja ei näissä
asioissa tapahdu mitään.
Hallitus luulee pelaavansa shakkia, kun se tammia. Laiturin
päähän jää vain lisävelanotto. Se ei ole lainkaan hullumpi ratkaisu. EKP rahoittaa
sellaisella vauhdilla suurpankkeja ja välillisesti valtiota, että
lopputuloksena on kunkin euro-maan hiiren harmaa pikkuhiljainen käpristyminen
murtuneisiin mahdollisuuksiinsa.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti