1071. Mikä on, ei pysy

     Tähän tapaan Bertolt Brecht tiivisti edistys filosofiansa. Niin suuri totuus kuin sanoissa piileekin, se ei näytä pitävän paikkaansa Suomen budjettitaloudessa.Vaikka siinä kuinka vaihdetaan mielipiteitä ja melskataan, jäljelle jää yksi tosiasia: vajetta ei saada kurottua kiinni leikkauksilla, ei edes keskipitkällä aikavälillä, sillä monipuoluejärjestelmä lukuisine vaaleineen takaa saavutettujen etujen lähes täydellisen koskemattomuuden. Sinänsä realistiset, mutta lyhyellä aikavälillä utopistiset sote- ja kuntauudistuksien säästöt, kuntien tehtävien karsinta ja eläkeuudistus, eivät tarjoa ratkaisua kahden seuraavan budjetin vajeisiin.

     On tyydyttävä, mitä käteen jää. Siihen jäävät lisävelan otto, verojen ja maksujen korotuksia, mitättömiä leikkauksia ja toivottua tuottavuuden kohoamista, joista ensimainittu on ylivoimaisesti tärkein.

     Monen ekonomistin suulla vajeen perustan on sanottu olevan rakenteellinen. Yhtä monella suulla ei ole sanottu teollisen tuotannon vajeen olevan rakenteellinen. Koska Suomen valtiolla on vielä jonkin verran myytävää omaisuuutta, tässä ristiriitaisessa tilanteessa paras vaihtoehto on kasvattaa valtion velkaa.