Sain pääjohtajan vierestä huoneen ja siihen Macin ilman atk-henkilöiden vastaan
panemista, koska heitä ei talossa ollut. Näin ikkunastani, miten Aleksanterin oopperan
pihalla mustapartainen nahkatakkinen mies piti sinne parkkiin pyrkiviä autoja komennossaan
kuin orkesterinjohtaja soittajiaan. Tätä joka-aamuista näytelmää en joutanut
enää katselemaan, kun kiiruhdin yrityskiinnitystoimistoon, jossa napakka Sirkku
Seppälä piti komentoa. Hän kertoi välillä henkeään pidätellen, kuinka raivoissaan
yrittäjät olivat ja kuinka välinpitämättömästi valtion tietokonekeskuksen konsultit
suhtautuivat hänen valituksiinsa atk-järjestelmän toimimattomuudesta.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti