1074. TV 1:n Jälkiviisaat-ohjelma - tiensä päässä

     Auringollakin on pilkkunsa, sanotaan. Ei Jälkiviisat-ohjelma kaadu yhteen kurjasti menneeseen jaksoon. Tänään kuitenkin vaikutti siltä, että alkukahvin jälkeen ei ollut enää mitään tekosyytä olla aloittamatta keskustelua, niin sekamelskaan kietoutunutta ja  kangistunutta Kalle Isotalon, Kreeta Karvalan ja Jan Erolan sanojen vaihto ja  päälle puhuminen olivat.

     Kolmikon roolit ovat muotoutuneet vuosien esiintymisien jälkeen ennalta arvattaviksi.  Kuulijan mielenkiinto alkaa vähitellen lopahtaa.

     Vakiintuneena tapana Isokallio ryhtyy aluksi esittämään povokatorisia väitteitä julkishallinnon ongelmista, usein ohjelmaan luonteeseen kyllä sopiavia, kuten miksi valtio tuhlaa 200 miljoonaa euroa taivaan tuuliin. Ja vastaa itse. –Tuulivoiman tukemiseen kiinalaisille ja japanilaisille.

     Taitavana ja kokeneena yritysjohtajana Isokallio on jostan syystä keskittynyt etupäässä vain mokien etsimiseen julkisesta sektorista jättäen vähemmälle  huomiolle hyvin tuntemanssa yrityssektorin. Tämä on hieman outoa, sillä hänen ei tarvitsisi imarrella ja tavoitetlla suosiota miltään taholta.

     Erola innostuu  puolustamaan silloin tällöin vasemmistolaisia näkökantojaan, jos ei tule keskeytetyksi. Hän on hyvä vastapari Isokalliolle.

     Kreeta Karvala on viileän looginen ja käyttää lehtinaisen asiantuntemustaan rautaisesti. Kun hän katsoo olevansa erityisen oikeassa ja kun hänen on välttämtää oikaistava väärät tiedot, hän argumenteilaan hiljentää Isotalon ja  Erolan.

     Miksi kolmikon ohjelma pitäisi lopettaa. Sen jäsenten vakiintuneet ja tunnetut roolit ohjaavat liikaa keskustelua, katselijasta kaikki jo aiemmin kuultua. Keskusteluissa kyllä tulee joskus yllättäviä nökulmia esille, mutta liian usein puheet päätyvät kuin hyvän tahtoisen vanhan pariskunnan kiistely siitä, miten viime kesän loma oikein meni.

     Jälkiviisaat oli hyvä ohjalma, vieläkin, mutta lahoaa se iso puukin.