Siirry pääsisältöön

1074. TV 1:n Jälkiviisaat-ohjelma - tiensä päässä

     Auringollakin on pilkkunsa, sanotaan. Ei Jälkiviisat-ohjelma kaadu yhteen kurjasti menneeseen jaksoon. Tänään kuitenkin vaikutti siltä, että alkukahvin jälkeen ei ollut enää mitään tekosyytä olla aloittamatta keskustelua, niin sekamelskaan kietoutunutta ja  kangistunutta Kalle Isotalon, Kreeta Karvalan ja Jan Erolan sanojen vaihto ja  päälle puhuminen olivat.

     Kolmikon roolit ovat muotoutuneet vuosien esiintymisien jälkeen ennalta arvattaviksi.  Kuulijan mielenkiinto alkaa vähitellen lopahtaa.

     Vakiintuneena tapana Isokallio ryhtyy aluksi esittämään povokatorisia väitteitä julkishallinnon ongelmista, usein ohjelmaan luonteeseen kyllä sopiavia, kuten miksi valtio tuhlaa 200 miljoonaa euroa taivaan tuuliin. Ja vastaa itse. –Tuulivoiman tukemiseen kiinalaisille ja japanilaisille.

     Taitavana ja kokeneena yritysjohtajana Isokallio on jostan syystä keskittynyt etupäässä vain mokien etsimiseen julkisesta sektorista jättäen vähemmälle  huomiolle hyvin tuntemanssa yrityssektorin. Tämä on hieman outoa, sillä hänen ei tarvitsisi imarrella ja tavoitetlla suosiota miltään taholta.

     Erola innostuu  puolustamaan silloin tällöin vasemmistolaisia näkökantojaan, jos ei tule keskeytetyksi. Hän on hyvä vastapari Isokalliolle.

     Kreeta Karvala on viileän looginen ja käyttää lehtinaisen asiantuntemustaan rautaisesti. Kun hän katsoo olevansa erityisen oikeassa ja kun hänen on välttämtää oikaistava väärät tiedot, hän argumenteilaan hiljentää Isotalon ja  Erolan.

     Miksi kolmikon ohjelma pitäisi lopettaa. Sen jäsenten vakiintuneet ja tunnetut roolit ohjaavat liikaa keskustelua, katselijasta kaikki jo aiemmin kuultua. Keskusteluissa kyllä tulee joskus yllättäviä nökulmia esille, mutta liian usein puheet päätyvät kuin hyvän tahtoisen vanhan pariskunnan kiistely siitä, miten viime kesän loma oikein meni.

     Jälkiviisaat oli hyvä ohjalma, vieläkin, mutta lahoaa se iso puukin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

4008. Burkakielto avaa mimiikan keinoja

Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa    burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa.  Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin.   Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa.   Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...

3856. Ylen Jälkiviisaat ei meuhkannut, vaan oli Karvalan kynsien alla

Jälkiviisaat yritti olla reteellä ja laaja-alaisella päällä päättäen käsitellä koko Homo Companyin. Nato teemasta keskustellessa Janne Saarikivi nypi harvennutta kaljun alkuaan ja partaansa aivan kuin vertaillen, ovatko karvat kummassakin vielä saman harmaan sävyisä. Olihan ne, minkä teet. Jos Reetta Karvala ei olisi ollut tomera, Saarikivi olisi pitänyt meneillä olevaa aikaa outona monella tapaa. -Vasemmisto hallitus vie maamme Natoon ja joutuu tavalla tai toisella hoitamaan sairaanhoitajien lakon, totesi Saarikivi. Tämä jälkeen aina, kun Saarikivi yritti avata uuden keskustelun aiheen, Karvala torppasi se suoraryhtisenä. -Naton mennään, se on selvä, sanoi Karvala. Saarikivi venytteli pitkiä käsivarsiaan eteen ja taakse osoittaen näin, missä päin ovat imperfekti, preesens ja futuuri. Hän aloitti kuitenkin futuurista. Hän ajatteli näin. -Emme tiedä millaisia riskejä otamme mennessämme sotilasliittoon. -Yhtenä kauniina päivänä pataljoonan verran poikiamme komennetaan Kongoon, töräytti S...

3803. HS:n pilapiirros eilen ja nyt

Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat  pilapiirroksiensa  ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa.  Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *