Kun ensimmäistä kertaa kysyin niin kohteliaasti kuin taisin
hallintopäälliköltä, mitä mieltä hän oli pyrkimyksistäni päästä yksilölliselle varhaiseläkkeelle,
hän jatkoi kynsiensä viilaamista aivan kuin ne olisivat tie illan onnistumiselle.
Pidin sitä huonona enteenä asialleni. – Kohta sinun virka saatetaan lakkauttaa
samassa rytäkässä, kuin koko osastosi ajetaan alas. Silloin pääset lakkautuspalkalle.
Minua ei huvittanut yhtään päällikön sanat, vaikka hän oli
sanojensa välillä lopettanut kynsiensä kohentamisen. - Ei sitä tiedä kukaan
varmaan, toteutetaanko nämä operaatiot tämän hallituksen aikana, änkesin
vastaan.
Epäluuloni laihaa päällikköä kohtaan vain lisääntyi, kun hän
sanoi ajatelleensa siirtyä itse saman kaltaiselle eläkkeelle huonon vatsansa
takia. Päällikön jatkaessa viilailujaan hänen kasvoistaan huomasi parhaiten,
kuinka kelvottomana hän piti aikaan saannoksiani.
Asetettuaan kynsiviilan huolellisesti kullattuun koteloon
hän virkkoi. – Minulla ei ole nyt aikaa hoitaa asiaasi. Lähden kahdeksi
kolmeksi kuukaudeksi Kiinaan Suomen edustajana edistämään maan
ihmisoikeuskysymyksiä. Tämän sanottuaan kuin loitsun, hän katseli jäykällä
kunnioituksella Kiinan hallitukselta saamaansa viiriä maan eteen tekemästään
työstä.
Päällikön mielipiteet kuultuani levottomuus piirsi yhä
syvempiä vakoja sisimpääni. Poistuin sivuilleni vilkuilematta suuresta
parkettilattia huoneesta.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti