1069. Kynsiviilalla eläkkeelle

     Kun ensimmäistä kertaa kysyin niin kohteliaasti kuin taisin hallintopäälliköltä, mitä mieltä hän oli pyrkimyksistäni päästä yksilölliselle varhaiseläkkeelle, hän jatkoi kynsiensä viilaamista aivan kuin ne olisivat tie illan onnistumiselle. Pidin sitä huonona enteenä asialleni. – Kohta sinun virka saatetaan lakkauttaa samassa rytäkässä, kuin koko osastosi ajetaan alas. Silloin pääset lakkautuspalkalle.

     Minua ei huvittanut yhtään päällikön sanat, vaikka hän oli sanojensa välillä lopettanut kynsiensä kohentamisen. - Ei sitä tiedä kukaan varmaan, toteutetaanko nämä operaatiot tämän hallituksen aikana, änkesin vastaan.

     Epäluuloni laihaa päällikköä kohtaan vain lisääntyi, kun hän sanoi ajatelleensa siirtyä itse saman kaltaiselle eläkkeelle huonon vatsansa takia. Päällikön jatkaessa viilailujaan hänen kasvoistaan huomasi parhaiten, kuinka kelvottomana hän piti aikaan saannoksiani.

     Asetettuaan kynsiviilan huolellisesti kullattuun koteloon hän virkkoi. – Minulla ei ole nyt aikaa hoitaa asiaasi. Lähden kahdeksi kolmeksi kuukaudeksi Kiinaan Suomen edustajana edistämään maan ihmisoikeuskysymyksiä. Tämän sanottuaan kuin loitsun, hän katseli jäykällä kunnioituksella Kiinan hallitukselta saamaansa viiriä maan eteen tekemästään työstä.

     Päällikön mielipiteet kuultuani levottomuus piirsi yhä syvempiä vakoja sisimpääni. Poistuin sivuilleni vilkuilematta suuresta parkettilattia huoneesta.