Kun ensimmäistä kertaa kysyin niin kohteliaasti kuin taisin
hallintopäälliköltä, mitä mieltä hän oli pyrkimyksistäni päästä yksilölliselle varhaiseläkkeelle,
hän jatkoi kynsiensä viilaamista aivan kuin ne olisivat tie illan onnistumiselle.
Pidin sitä huonona enteenä asialleni. – Kohta sinun virka saatetaan lakkauttaa
samassa rytäkässä, kuin koko osastosi ajetaan alas. Silloin pääset lakkautuspalkalle.
Minua ei huvittanut yhtään päällikön sanat, vaikka hän oli
sanojensa välillä lopettanut kynsiensä kohentamisen. - Ei sitä tiedä kukaan
varmaan, toteutetaanko nämä operaatiot tämän hallituksen aikana, änkesin
vastaan.
Epäluuloni laihaa päällikköä kohtaan vain lisääntyi, kun hän
sanoi ajatelleensa siirtyä itse saman kaltaiselle eläkkeelle huonon vatsansa
takia. Päällikön jatkaessa viilailujaan hänen kasvoistaan huomasi parhaiten,
kuinka kelvottomana hän piti aikaan saannoksiani.
Asetettuaan kynsiviilan huolellisesti kullattuun koteloon
hän virkkoi. – Minulla ei ole nyt aikaa hoitaa asiaasi. Lähden kahdeksi
kolmeksi kuukaudeksi Kiinaan Suomen edustajana edistämään maan
ihmisoikeuskysymyksiä. Tämän sanottuaan kuin loitsun, hän katseli jäykällä
kunnioituksella Kiinan hallitukselta saamaansa viiriä maan eteen tekemästään
työstä.
Päällikön mielipiteet kuultuani levottomuus piirsi yhä
syvempiä vakoja sisimpääni. Poistuin sivuilleni vilkuilematta suuresta
parkettilattia huoneesta.
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti