Lukemisen ja alansa seuraamisen avulla saaduista tiedoista
konsultti rekisteröi muistiinsa avainsanat, joiden merkityksen hän jäsentää
muistissaan olevan konsultointiin liittyvän muun tiedon avulla laajemmaksi
tiedoksi. Jäsentäminen tapahtuu jo muistissa olevien muiden lähessanojen
avulla.
Jos konsultilla ei ole avainsanarekisteriä päässään, uusi
luettu tai kuultu tieto ei saa merkitystä nimenomaan konsultoinnin kannalta,
vaan jää parhaassakin tapauksessa vähitellen unohtuvaksi yleistiedoksi..
Avainsana edustaa ikkunaa suurempaan, jota konsultin ei
tarvitse muistella, vaan se avautuu avainsanan avulla maisemaksi, joka auttaa
jäsentämään tilannetta ja luomaan ongelmiin ratkaisuja.
Mutta ikkunan avaamien ei ole mahdollista, ellei konsultii joudu
käyttämään ja harjaannuttamaan rekisteriään tositilanteissa. Tositilanteita ovat esiintymiset,
joissa konsultti muutaman avainsanan avulla pitää esitelmän tai esitelmäsarjan.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti