Stubb on ollut pääministerinä 48 päivä. Hän katsoi heti
virkaan astuessaan tärkeimmäksi tehtäväkseen viedä kokoomus vuoden 2015
eduskuntavaalien voittoon, pääministeri puolueeksi.
Mitä merkittävää hän on tehnyt tänä aikana? Ei tietenkään
pidä odottaa liikoja seitsemässä viikossa.
Yksityisiä harrastuksia ei oteta huomion, jos ne eivät liity
hänen missioonsa. Esiintymisissä hän puhuu selkeästi ja korostetun hitaasti. On
hyvä, että kansaa saa selvää puheesta, mutta kansa haluaisi myös tietää, mikä
on hänen todellinen äänen käyttötapa ja intonaatio. Joskus puhetavasta saattaa
kalskahtaa liian silmiin pistävästi konsulttiopit. Hän pukeutuu missionsa
edellyttämällä tavalla. Se ei liene teeskentelyä.
Hän antaa valitettavasti joskus hätäisiä ja ristiriitaisia
lausuntoja. Pakotteilla ei aluksi ole hänen mukaansa juuri lyhyen tähtäimen
vaikutuksia. Kyllä on, tapaus Valio. Sen jälkeen hän antaa ymmärtää, että
kukaan ei tiedä todellisia vaikutuksia. Silti Suomi kärsii kuudenneksi eniten
pakotteista. Miten tämä on mahdollista tietää? Hän kiirehti lausumaan komission
korvaavan pakkoteiden vaikutuksia Suomelle. Presidentti Niinistö torjuu tämän.
Hän kannattaa natoa, vaikka kysymystä juuri selvitellään kokonaisvaltaisesti
presidentti Niinistön aloitteesta.
Mainitut notkahdukset on vain pieniä uppoutumia pitkospuilla.
Hei hätää.
Suuri ongelma on siinä, ettei Stubb ole haastatteluissa
extempore esittänyt yhtään lyhyttä ja kirkasta analyysiä Suomen finanssipolitiikan
ja valtion budjetin dynamiikasta ja vaihtoehdoista ulos pääsyyn vaikeasta
tilanteesta. Tietenkin asia kuuluu Rinteen vastuulle, mutta kyllä 48 päivässä
Stubbin olisi pitänyt opiskella Suomen finanssi-, budjetti- ja kansatalouden lainalaisuudet. Silloin ei
tarvitsisi keskittyä kokoomuksen kannatuksen kasvattamiseen, vaan Suomen
selviytymiseen.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti