Eilisessä HS:ssä Anna-Stina Nykänen esitteli kansanradion
nimissä värikkäästi Yhdysvaltojen sosiaalisia ja taloudellisia katutason ongelmia. Hyvä
artikkeli.
Maassa on paljon köyhiä ja kammottavia asuinalueita synkkine
kuisteineen, joista laukaus voi tulla kenen tahansa otsaan. Siellä huumeet on
syöpä, johon sortuu ja hukkuu perhekunnittain nuoria ja seisaallaan pysyviä. Terveydenhoito
pelaa vain rikkailla. Koulujen taso on mitä kirjavinta. Lopuksi ”kansaradion toimittaja”
Nykänen ihmetteli, miksi amerikkalaiset panevat niin paljon rahoja
vankeinhoitoon.
Kansallinen kivääriliitto (NRA), joka aluksi keskittyi ampumaharrastukseen,
keskittyy nyt siihen, että jokaisella täysi-ikäisellä olisi ase itsepuolustukseen.
Jos NRA ei saa asioitaan läpi, se uhkaa ratkaista seuraavat presidentin vaalit.
Maassa, jossa tapahtuu joka 36. minuutti murha ja jossa
aseellisia ryöstöjä tehdään samaan tahtiin kuin meillä käydään ruokakaupassa,
vankeinhoitolaitos on keskeinen instituutio. Vankiloissa ja ehdonalaisessa on
noin 6 miljoona ihmistä. Rangaistukset ovat kovia tarkoituksena pitää roistot
mahdollisimman pitkään pois kaduilta.
Tavallinen amerikkalainen katselee valtateiden varsilla
kirjavissa asuissaan kuokkivia vankeja
hyvillä mielin. Tulee niin turvallinen olo.
Vankeinhoidon ydin on kuitenkin siinä, ettei se ole
kriminaalipolitiikkaa, vaan osa teollista tuotantoa, josta on muodostunut valtava
bisnes. Ilman sitä kansantalous yskisi.
Nerokasta. Rakennetaan olosuhteet sellaisiksi, että toinen
puoli kansakuntaa voi hyvin ja samalla toinen puoli pidetään aisoissa valtavan
yksityisen rahasammon avulla.
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti