Eilisessä HS:ssä Anna-Stina Nykänen esitteli kansanradion
nimissä värikkäästi Yhdysvaltojen sosiaalisia ja taloudellisia katutason ongelmia. Hyvä
artikkeli.
Maassa on paljon köyhiä ja kammottavia asuinalueita synkkine
kuisteineen, joista laukaus voi tulla kenen tahansa otsaan. Siellä huumeet on
syöpä, johon sortuu ja hukkuu perhekunnittain nuoria ja seisaallaan pysyviä. Terveydenhoito
pelaa vain rikkailla. Koulujen taso on mitä kirjavinta. Lopuksi ”kansaradion toimittaja”
Nykänen ihmetteli, miksi amerikkalaiset panevat niin paljon rahoja
vankeinhoitoon.
Kansallinen kivääriliitto (NRA), joka aluksi keskittyi ampumaharrastukseen,
keskittyy nyt siihen, että jokaisella täysi-ikäisellä olisi ase itsepuolustukseen.
Jos NRA ei saa asioitaan läpi, se uhkaa ratkaista seuraavat presidentin vaalit.
Maassa, jossa tapahtuu joka 36. minuutti murha ja jossa
aseellisia ryöstöjä tehdään samaan tahtiin kuin meillä käydään ruokakaupassa,
vankeinhoitolaitos on keskeinen instituutio. Vankiloissa ja ehdonalaisessa on
noin 6 miljoona ihmistä. Rangaistukset ovat kovia tarkoituksena pitää roistot
mahdollisimman pitkään pois kaduilta.
Tavallinen amerikkalainen katselee valtateiden varsilla
kirjavissa asuissaan kuokkivia vankeja
hyvillä mielin. Tulee niin turvallinen olo.
Vankeinhoidon ydin on kuitenkin siinä, ettei se ole
kriminaalipolitiikkaa, vaan osa teollista tuotantoa, josta on muodostunut valtava
bisnes. Ilman sitä kansantalous yskisi.
Nerokasta. Rakennetaan olosuhteet sellaisiksi, että toinen
puoli kansakuntaa voi hyvin ja samalla toinen puoli pidetään aisoissa valtavan
yksityisen rahasammon avulla.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti