Unkarin pääministeri Orban ajaa
maataan kohti monoliittista, nationalista, turkkimaista Unkaria. Ukrainssa on
suuri unkarilaisvähemmistö. Unkari huolehtii enemmän muissa ja omassa maassa asuvista
vähemmistöistään kuin suhteistaan
naapurimaihinsa. Maan perustuslaki ei turvaa sananvaputaa ja se ajaa
ulkomaiset mediat verotuksella ahataalle. Valtion ohjaama media mellastaa.
Venäjä valoitti Krimin ja
anasti öljy-yhtiö Jokosin valtiolle. Euroopassa tätä aheellisesti pahaksutaan.
Tämä ei kuitenkaan ole mitään ihmellistä, kun muistetaan, miten erilaisia
venäläinen ja länsimainen oikeujärjestelmä periaatteiltaan ovat. Euroopassa
historin kehityksen tuloksenä syntyi perussopimus: valtio on ylin määräjä,
mutta se säätää ”pysyvät” lait, joiden turvassa yhteisöt ja ihmiset voivat
toimia, investoida ja käydä kauppaa. Venäjällä tällaista perinnettä ei juuri
ole, vaan asait menevät aina jotenkin. Maassa on menossa monta prosessia, mutta
valtaa käytää aina yksi suuri näkymötän käsi.
Euroopan kriisiä lietsovat psykologiset tekijät näyttävät nosevan myös pintaan.
Venäjä saattaa tuntea henkistä tuskaa tavasta, jolla Gorbatshov ja Jeltsin antoivat
Neuvostoliiton hajota. Päätään ovat nostaneet myös siellä täällä II
maaimansodan Pariisin rauhan ”vääryyksien” äänet.
Presidentti Niinistö ja teki
nopean ja oikean analyysin tilanteesta. On selvitettävä kokonaisvaltaisesti
Suomen turvallisuustilnne. Ei ole liioiteltua uudelta puolustusvoiman
komnetajalta parantaa joukkojen valmuitta.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti