Ennen joulua 1991 kävin patentti-
ja rekisterihallituksessa Enäjäven luona allekirjoittamassa konsulttisopimuksen
viraston eri hallintomallien selvittämisestä. Tekisin työn lomallani yksityishenkilönä.
Päädyin esittämään kolmea eri mallia: nettobudjetoitu virastoa, liikelaitosta ja
liikelaitosta, josta viranomaistehtävät olivat eriytetty omaan yksikköönsä. Mikään
näistä ei johtanut jatkokäsittelyyn saatikka päätöksiin.
Uusi työpaikkani valtionvarainministeriössä
sijaitsi niin sanotussa Veikkauksen talossa Albertinkadulla. Tittelini oli virastovaltuutettu.
Osaston henkilökunta oli minulle suurelta osin tuttua jo entiseltään. Alkupäivät
menivät näennäisen helposti ja sujuvasti rutiiniasioita hoidellessa. Koko henkilökunnalle
järjestetyssä tilaisuudessa Pekka Ojala selosti ryhtymistään hallituksen määräyksestä
keskushallinnon uudistamisen selvitysmieheksi ja minun toimimista hänen
viransijaisenaan. Kyse oli hallitusta rakennemuutoksesta, jonka Harri Holkerin hallitus
oli aloittanut ja jota Esko Aho jatkoi. Vaikken ollut minkään puolueen jäsen, epäilin
sisimmässäni hankkeen olevan osa pitkään jatkunutta keskusvirastojen demarivallan
vähentämiseen tähtäävää toimintaa. Tällaista en sanonut ääneen, vaan käytin lempeän
puheenvuoron kaimani jälkeen sanoen ottavani nöyrällä mielin vastaan ylijohtajan
tehtävät ja yhteistyöllä vietävän asioita eteenpäin.
Kommentit
Lähetä kommentti