1753. Pojat eivät ole vain poikia

      Usein ajatellaan, että olla poika, poikuuteen kuuluu käyttäytyä tietyllä tavalla. Yhteiskunnan kehityksen mukana poikuuskäsite on monipuolistunut. Ennen sekä agraari-, että kaupunkiasuminen määrittelivät, miten pojan tuli käyttäytyä. Tämä tulee konkreettisesti ilmi katsellessa vanhoja kotimaisia elokuvia. Pojat kulkivat isän perässä maalaispihoilla seuraamassa, mitä nämä puuhailivat ja tienenkin matkivat leikeissään näkemäänsä. Kaupungeissa talonmiesten ja poikien suhde on jo legendarinen tapa näyttää, miten pojat viettivät aikaansa korttelien asfalteilla.

     Yhteiskunnan muuttuessa ja kehittyessä poikuuden kuvan moninaistui poikien harrastaessa nyt joogaa, tanssia, taitoluistelua, jne.  Poikuuden on kuva monipuolistunut. Tämä ei saa tarkoittaa sitä, että poikuuteen liittyviä ongelmia ei pitäisi ottaa vakavasti ja lakaista niitä maton alle puhumattakaan, että ongelmat kuitataan tokaisulla ”pojat ovat poika.  Eivät pojat ole sellaisia, vaan he ovat yksilöitä (Yle, Fem, Lassao 9.12.).

      Poikuuteen liittyviä ongelmat on otettavaa vakavasti. Eteenkin niissä tilanteissa, jossa poika kokee isättömyyden  tai sen riittämättömyyden. Tämä ongelma on ratkaistavissa aikuisella ja luotettavalla mieshahmolla. Usein ei ymmärretä, kuinka moninaisissa tilanteissa isän puutuminen merkitsee pojalle osattomuutta, riittämättömyyttä ja yksinäisyyttä.    

     X- ja Y-kromosomit erottavat tyttöjen ja poikien perimät toisistaan ja määräävät heidän tehtävät suvun jatkamisessa. Sekä tyttöyden ja poikuuden yhtenä tärkeänä tehtävänä on valmentaa heitä vanhemmuuteen. Tämä ei voi olla irrallaan yhteiskuntamme arvomaailmasta. Arvomaailma ei voi kuitenkaan sivuttaa sitä, että persoonallisuuden huomioon ottaminen on perusfundamentti sekä tyttöjen että poikien kasvamisessa ja kehittymisessä.