Siirry pääsisältöön


1769. Poliittiseen johtajaan luottaminen

     Vaimo vieressä kuin sivuun pistetty eväskassi.  Näin solvaavasti on sanottu impressionisti Claude Monetista. Sama metafora tulee mieleen huonon johtaja avaamattomasta hyvän johtamisen käsikirjasta työpöydällään. Tällaiseen johtajaan ei voi luottaa.
      Organisaation ongelmiin kuuluu, että ei ole olemassa oikeaa ratkaisua eikä parasta voi useinkaan toteuttaa, koska sen toimeenpano johtaa ongelmiin organisaation muissa toiminoissa ja osissa. Kyse onkin siitä, että löydetään mahdollisimman toimiva ja laadukas ratkaisu vallitsevissa olosuhteissa.
Johtamisprosessille on ominaista:
*ongelman epäselvyys, vaikka se kuinka hyvin rajataan ja täsmennetään,
*epäselvyys metodeissa, vaikka se kuinka hyvin kerrotaan etukäteen,
*tiedon erilainen tulkinta, vaikka soveltamiskohde tunnetaan,
*ristiriitaiset käsitykset, mihin pyritään ja mitä pitää tehdä,
*osallis- ja intressitahojen käsitysten muuttumien eri tahdissa prosessin edetessä, mistä seuraa, että prosessi on eri mielipiteiden sekoitus (Onnistuneen konsulttihankeen toteuttaminen, Pekka Huttunen, Talentum, 2003).
      Aika-ajoin johtamisprosessi voi olla jopa kaaosmainen, mutta siitä huolimatta pitämällä tavoitteet, rajaukset sekä työ- ja se ongelman ratkaisuvaihe esillä, joka on juuri meneillään, prosessi johtaa tuloksiin.
      Johdon tehtävänä on tuoda prosessiin panos, joka vallalla olevista erilaisista käsityksistä, päähänpinttymistä ja monimutkaisuuksista huolimatta saa osallistujat luottamaan prosessiin ja sen tuomaan hyvään lopputulokseen.
      Myös poliittiseen johtamiseen pätee yllä esitetyt näkökohdat toimintaympäristön ja intressitahojen odotuksien kutenkin ollessa toiminnallista organisaatiota monimutkaisempia ja monitahoisempia.
  
 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

3803. HS:n pilapiirros eilen ja nyt

Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat  pilapiirroksiensa  ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa.  Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...

3856. Ylen Jälkiviisaat ei meuhkannut, vaan oli Karvalan kynsien alla

Jälkiviisaat yritti olla reteellä ja laaja-alaisella päällä päättäen käsitellä koko Homo Companyin. Nato teemasta keskustellessa Janne Saarikivi nypi harvennutta kaljun alkuaan ja partaansa aivan kuin vertaillen, ovatko karvat kummassakin vielä saman harmaan sävyisä. Olihan ne, minkä teet. Jos Reetta Karvala ei olisi ollut tomera, Saarikivi olisi pitänyt meneillä olevaa aikaa outona monella tapaa. -Vasemmisto hallitus vie maamme Natoon ja joutuu tavalla tai toisella hoitamaan sairaanhoitajien lakon, totesi Saarikivi. Tämä jälkeen aina, kun Saarikivi yritti avata uuden keskustelun aiheen, Karvala torppasi se suoraryhtisenä. -Naton mennään, se on selvä, sanoi Karvala. Saarikivi venytteli pitkiä käsivarsiaan eteen ja taakse osoittaen näin, missä päin ovat imperfekti, preesens ja futuuri. Hän aloitti kuitenkin futuurista. Hän ajatteli näin. -Emme tiedä millaisia riskejä otamme mennessämme sotilasliittoon. -Yhtenä kauniina päivänä pataljoonan verran poikiamme komennetaan Kongoon, töräytti S...

3783. Mitä jos Halla-ahon loogisuus ja Marinin verbaalinen johdonmukaisuus olisivat samassa päässä

Taannoisessa  TV 1:n Halla-ahon kuntavaali tentissä itse kukin mukaan lukien haastattelijat, saattoivat kokea tulleensa henkisesti mukiloiduksi. Tämä ei tarkoita perusuomalaisuuttaa aatteena, vaan Halla-ahon  ilmeettömän loogista ja purevaa argumentaatiota. Logiikalla piirretyn vastauksen ollessa häijy, haastattelija joutuu miettimään, jatkaako hän istuntoa lisäkysymyksellä aiheesta, vaan vaihtaako uuteen teemaan. Se murentaa vetäjien itsetuntoa. Uusi teema voi päätyä samankaltaiseen logiikka jargoniin, mutta voi päätyä myös Halla-ahon muita kirvelevän etulyöntiaseman kasvamiseen. Haastattelijan tentatessa, miten pitäisi menetellä kuntien ylimitoitettujen korona tukien kanssa.    Halla-aho vastasi, että nyt hallituksella kelpaa, kun hallitus lahjoo kuntalaisia heidän omilla rahoillaan. Se mitä Halla-aho sanoi maahanmuutosta, oli varmaakin monilla toistoilla hioutunut syvälle miehen päähän. Maahanmuuton juoni lähti tarinasta, että maahanmuutto on hyvä asia, kunhan saa...

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *