Siirry pääsisältöön


1742. Tullin siirtäminen kauppa- ja teollisuusministeriön alaisuuteen

     Eräässä ministeriön johtoryhmän kokouksessa valtiovarainministeri teki yllättävän päätöksen perustaa työryhmä pohtimaan Tullin siirtämistä kauppa- ja teollisuusministeriön alaisuuteen ja määrätä minut ryhmän puheenjohtajaksi. Puheenjohtajuus ei niinkään yllättänyt, mutta toimeksianto kyllä, sillä kuuluihan Tulli valtiovarainministeriön alaisuuteen.

     Vero-osaston Arvelan puuttuminen työryhmän jäsenten listalta osoitti, että hanke ei ollut kaikkein merkittävin ministeriön agendalla. Tullin pääjohtaja suhtautui hankkeeseen vakavasti mutta varauksellisesti. Aluksi hän puoliksi leikillään ehdotti lyötävän hanskat heti tiskiin ja kehotti minua kertomaan tämä Viinaselle. Työilmapiiri oli jännittynyt jokaisen aavistaessa, että työn tarkoituksena oli kaivaa hautaa Jermun uralle, jos ehdotukset toteutuisivat. Tällöin pääjohtajan virka tulisi avoimeksi eikä häntä demarina välttämättä enää valittaisi siihen. Heti alkumetreillä tuli selväksi siirtämisen mahdottomuus, sillä tullilainsäädäntö ja Tullin fiskaalinen rooli olivat voimakkaasti sidoksissa vero-osastoon ja budjettiosastoon.

     Ilman vero-osaston ammattitaitoista työryhmän sihteeriä Helena Ikosta olisimme olleet pulassa. Hän sai puserrettua sekavien ja erimielisten keskustelujen jälkeen paperille hyvää perusteltua tekstiä.
Eräänä päivänä raportti oli valmis. Siinä esitettiin mahdollisuus siirtää Tulli kauppa- ja teollisuusministeriön alaisuuteen, mutta tämä edellytti myös alan vero- ja budjettiasiantuntijoiden siirtämistä sinne valtiovarainministeriöstä. Sen tiesimme kuitenkin olevan mahdoton ajatus toteuttaa.

     Niinpä työryhmässä kukaan ei pannut vastaan ehdottaessani, että luovutan ilman seremonioita yksin mietinnön Viinaselle. Kävellessäni ministeriöön raportti salkussa Vanhankirkon puiston läpi mustat rautaristit torkkuivat vielä viimeisiä aamu-uniaan tietämättä, mihin mies kantoi aikaansaannoksiaan. Tein vain kävelylenkin ennen tapaamista, sanoin aamukasteessa kimaltelevalle puistolle.

     Viinanen otti minut vastaan hyvällä tuulella hymyillen leveästi pöytänsä takaa. Selostettuani lyhyesti raportin päätulokset ja kehuttuani Helenaa hän naurahti lyhyesti kysymättä ja kommentoimatta mitään. Poistuttuani jo käytävälle hän huusi perääni: ”Osta kukkia Helenalle!”

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

3803. HS:n pilapiirros eilen ja nyt

Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat  pilapiirroksiensa  ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa.  Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...

3856. Ylen Jälkiviisaat ei meuhkannut, vaan oli Karvalan kynsien alla

Jälkiviisaat yritti olla reteellä ja laaja-alaisella päällä päättäen käsitellä koko Homo Companyin. Nato teemasta keskustellessa Janne Saarikivi nypi harvennutta kaljun alkuaan ja partaansa aivan kuin vertaillen, ovatko karvat kummassakin vielä saman harmaan sävyisä. Olihan ne, minkä teet. Jos Reetta Karvala ei olisi ollut tomera, Saarikivi olisi pitänyt meneillä olevaa aikaa outona monella tapaa. -Vasemmisto hallitus vie maamme Natoon ja joutuu tavalla tai toisella hoitamaan sairaanhoitajien lakon, totesi Saarikivi. Tämä jälkeen aina, kun Saarikivi yritti avata uuden keskustelun aiheen, Karvala torppasi se suoraryhtisenä. -Naton mennään, se on selvä, sanoi Karvala. Saarikivi venytteli pitkiä käsivarsiaan eteen ja taakse osoittaen näin, missä päin ovat imperfekti, preesens ja futuuri. Hän aloitti kuitenkin futuurista. Hän ajatteli näin. -Emme tiedä millaisia riskejä otamme mennessämme sotilasliittoon. -Yhtenä kauniina päivänä pataljoonan verran poikiamme komennetaan Kongoon, töräytti S...

3783. Mitä jos Halla-ahon loogisuus ja Marinin verbaalinen johdonmukaisuus olisivat samassa päässä

Taannoisessa  TV 1:n Halla-ahon kuntavaali tentissä itse kukin mukaan lukien haastattelijat, saattoivat kokea tulleensa henkisesti mukiloiduksi. Tämä ei tarkoita perusuomalaisuuttaa aatteena, vaan Halla-ahon  ilmeettömän loogista ja purevaa argumentaatiota. Logiikalla piirretyn vastauksen ollessa häijy, haastattelija joutuu miettimään, jatkaako hän istuntoa lisäkysymyksellä aiheesta, vaan vaihtaako uuteen teemaan. Se murentaa vetäjien itsetuntoa. Uusi teema voi päätyä samankaltaiseen logiikka jargoniin, mutta voi päätyä myös Halla-ahon muita kirvelevän etulyöntiaseman kasvamiseen. Haastattelijan tentatessa, miten pitäisi menetellä kuntien ylimitoitettujen korona tukien kanssa.    Halla-aho vastasi, että nyt hallituksella kelpaa, kun hallitus lahjoo kuntalaisia heidän omilla rahoillaan. Se mitä Halla-aho sanoi maahanmuutosta, oli varmaakin monilla toistoilla hioutunut syvälle miehen päähän. Maahanmuuton juoni lähti tarinasta, että maahanmuutto on hyvä asia, kunhan saa...

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *