1747. Saksan malli ei sovi Suomelle

      Pakkolakeja ja työpakkasopimista puolustavat hokevat uuvuttavan säännöllisesti Saksaa esimerkkinä menestyksellisestä työmarkkinauudistuksesta ja sen tuomasta kilpailuedusta. Tämä esimerkki on vailla pohjaa.  

     Ensiksi täytyy huomata, että Saksan talous on ylivoimaisesti EU:n suurin. Kun suuri talous ryhtyy yhtenäisessä talousalueessa ensimmäisenä toimenpiteisin viennin edistämiseksi, se vääjäämättä heikensi pienenpien EU-maiden taloutta. Tämä näkyi Saksan vaihtotaseen kasvuna, joka puolestaan näkyi naapurien vaihtotaseiden alijääminä. Tämä toi kilpailuetua Saksalle. Tämän lisäksi suurena taloutena Saksa erityisesti hyötyi euron kalleudesta ja 2000-vuosikymmenen alun korkeasta korkotasosta. Se pystyi korosta huolimatta, suurena luotettavana taloutena, velkarahalla investointeihin.

     Saksan 2000-luvun alun kehitysloikkaa voidaan verrata rikkaan miehen ensirokotteen varastamiseen köyhiltä. Tämän seurauksena köyhät naapurit sairastuivat ja sillä aikaa maa vetäisi kilometrin etumatkan. Nyt nämä kaikki köyhät rokottavat yhtä aikaa vanhentuneella rokotteella suonen täydellä itsenään, mutta etumatka säilyy ja rokottajat sairastuvat vain lisää. Suomi rokottaa oikein olan takaa potilaiden kaatuillessa vuoron perätään vuoteeseen.

     Saksan mallissa työvoimakustannusten alentaminen perustui ennen kaikkea 0- ja paikalliseen sopimiseen. Saksan vientiyrityksistä on suurin osa perheyrityksiä, joten työtekijä- ja työnantajapuolet välillä on perinteisesti vallinnut paikallisisin sopimuksiin tarvottavaa luottamusta.

     Se on varmaa, että Saksan pätkätyöreformin seurauksena maahan tuli suuri työtätekevien kaupunkilaisten köyhälistöluokka.