Valtion omistajaohjauksen muutos olisi loistava
tutkimuskohde psykologeille, mutta Shakespeare ehti ensin. Niin yhtäkkisiltä ja
omituisilta muutoksen ympärillä tapahtuvat operaatiot ja kannonotot näyttävät. Finaviassa
rytisee.
Kannattaa huomata, että Sipilä otti vastuulleen omistajaohjauksen.
Kuten päivän esimerkit Finaviasta osoittavat sektoriministereiden ja omistajaohjausministerin
työjako on epäselvä tai ainakin sellainen, että ao. ministeri voi saada oman
ohjauksensa solmuun pääohjaajan puuttumatta asioiden kulkuun. Tilanne voi olla
myös sellainen, että pääohjaaja ei tietoisesti haluakaan sekaantua ikäviin suhmurointeihin.
Periaatteessa on hyvä, että valtion omistamiseen liittyvä
strategia ja ohjaus myllätään nykyistä tuloksellisemmaksi ja tehokkaammaksi
niin, että vanhasta ei jäljellä kuin yölliset muistot.
Vahassa systeemissä valtion omistajuus oli ryhmitelty intressin
mukaan sijoitus-, monopoli- ja strategiseen omistamiseen. Hallituksen kaikin
puolista kilpailua lisäävästä linjauksesta seuraa, että erityisenä
muutoskohteena ovat vanhan ryhmittelyn strategiset omistajuudet, kuten Posti,
VR ja Finnair. On totta, että aiemmin tämän kaltaisten yhtiöiden valtion toiminnan
jatkuvuuteen ja turvallisuuteen liittyviä näkökotia ei enää juuri ole. Yksityinen
omistaja voi hoitaa näitä tehtäviä.
Sen sijaan on täysin poliittinen kysymys, haluavatko
eduskunta ja hallitus säilyttää Alkon ja tulevan uhkapeiliyhtiön
monopoliasemat. Alkossa ainakin monopoli on aiheuttanut kehnoa tuosta.
Nyt meneillään olevassa valtion omistajuuden muokkauksessa
on kyse kansalaisten omaisuuden myynnistä ja ao. yhtiöiden nopeatempoiseen toimintaan
mahdollistavista uudelleen järjestelyistä. Hallituksen onkiin syytä olla tarkkana,
se noudattaa tässä hyvän hallinnon periaatteita ja tekee keralla pitävät päätökset,
sillä omistamisjärjestelyin liittyviä päätöksiä ei voi perua, kuten hallitus on
tehnyt monessa muussa päätöksessään. Markkinatkaan eivät tykkää soutamisesta ja
huopaamisesta.
Kommentit
Lähetä kommentti