Kävellessäni
ruokatunnilla ilmoitustaulun ohi aloin käsittää toimiston outoa oloa. Siinä oli
pitkä lista viraston avoimia virkoja, jotka olivat toimiston lakkautettuja virkoja,
mutta julkistettu avoimiksi keskushallituksessa. Näin tilanne oli muodostunut
sellaiseksi, että kaikki epäilivät toisiaan toistensa virkojen hakemisesta.
Tämä
ei häirinnyt minua lainkaan, vaan paransin tahtiani huoneeni uumenissa, vaikka yli-insinööri
käski lopettaa lukutouhuni. Se nimittäin oli jo yleisessä tiedossa ja keskustelun
aiheen ruokalassa. Vastatessani yli-insinöörille teekkareiden tekevän täällä kovalla
palkalla diplomitöitään mies hieroi otsaansa ja sanoi jotain siihen suuntaan, että
antaa olla.
Tunsin
olevani vahvoilla miehen suhteen, sillä miehen lukitussa perähuoneessa oli käynyt
koko toimistossa työskentelyni ajan toisen osaston hyvännäköisiä naisia tekemässä
vaikka mitä – olin tästä vähän katkera miehelle.
Eräänä
sateisena päivänä ratkoessani raamattuni tehtäviä sisään tuli kevyellä askeleella
konekirjoittaja, joka kertoi pilke silmäkulmassaan, että keskushallituksessa oli
auki laskennan suunnittelijan virka. Olin kuulemma alan miehiä laskettuani monta
kesää jokien virtaamia ja jopa Päijänne-tunnelin massoja.
Minua
ei innostanut hänen uraani kohdistuva mielenkiinto, vaan jatkoin tutkimuksiani topologiassa.
Konekirjoittajan heittämä ajatus nousi viikkoja myöhemmin uudelleen esille pääinsinöörin
kehottaessa hakemaan virkaa, koska hän oli saanut talousosastolta sellaisia viestejä.
Olin tällä välin ottanut selvää, mitä laskentatoimen suunnittelija teki, ja tullut
tulokseen, että koulutuksellani ja työkokemuksellani ei ollut mitään tekemistä sen
alan kanssa.
Kommentit
Lähetä kommentti