Pekka Huttunen - Yhteiskuntakritiikkiä, vaihtoehtoja ja politiikkaa

Se auttaisi kymmeniä tuhansia ihmisiä vuosittain elämään elämänsä onnellisempana heitä kohdanneista surullisista tapauksista huolimatta. Se poistaisi epätasa-arvoisuutta ja edistäisi oikeudenmukaisuutta. Se ilostuttaisi syytttömiä ja lohduttaisi syyllisiä. Taannoin Ylen tutkimuksessa tuomioistuinlaitos sai kovaa kritiikkiä. Neljäs osa asianajoliiton jäenistä katsoo, että yleisten tuomioistuinten tuomiot on huonolaatuisia ja heikosti perusteluja. 13 prosentia on sitä mieltä, että syyttömiä on tuomittu. Hallinto-oikeuksiin kohdistuu samankaltainen kritiikki. Kyselystä paistaa läpi melko vahva epäily tuomarieden ammattitaitoon. Sekä korkeimman hallino-oikeuden että korkeimman oikeuden presidentit kieltäytyivät kommentoimasta asiaa. Siviilioikeuden professori Erkki Aurejärven ja asianajaja Riitta Leppiniemen mukaan tuomareiden ammattitaito on koetuksella etenkin siviilioikeudessa (Yle.fi). Oikeusneuvos Erkki Rintala kirjoitti päivän HS:n mielipidesivulla , että oike...

Silmänpaineeni eivät ottaneet alentuakseen laserhoidosta huoliamatta. Se hermostutti, koska äitini kohtalo viettää sokeana molemmat lonkkansa murtaneena kaksi viimeistä vuottaan kuurona ja sokeana, yhteyden ympäristöönsä kadottaneena sairaalan vuodeosastolla, oli ollut painajaismaista ennen kaikkea hänelle ja tietekin myös meille lapsille. Siivotessani lääkekaappiani huomasin kuin salanman iskusta siellä siistissä rivissä viisi silmiini koleiltua silmätippamerkkiä, viisi tippapulloa. Olin luullut hävittäneeni ne. Yhtäkkiä sain ajatukset kokeilla vuoron perään kahden pullon tippaa yhtäaika ja käydä välillä mittaamassa paineet Myyrmannin ostoskeskuksen silmäasemalla. Sinnehän kokemukseni mukaan pääsisin ilman lähetettä, ”pistoolimittaukseen”. Siinä ammutaan kevyt muovikuula sarveiskalvoon ja kuulan takaisin kimmahtamisen voimasta lasketaan paine. Kätevää, mutta hieman epäluotetavaa. Nyt tämä konsti kelpasi minulle hyvin. Koska minulla oli viisi erilaista silmät...

Emme ole. Optimisti vimmastuu sitä, että miksi synkkä tämä blogisti aina morkkaa sotea olkoon sen uusin esitys millainen tahansa. On pakko. Viimeksi päätetty viisi palvelujen järjestämisen vastuutahoa ovat pelkkä ylätason poliittinen teatraalinen päätös vailla kovaa työtä vaativaa sisällöratkaisuja. Kolme vaativaa vuotta kului tämän kysymyksen pohtimiseen ja vielä tämä vuosi, sillä ennen vaaleja asiassa ei saada mitään järkevää aikaan. Kunhan ollaan tekevinään. Pitäisi muiden muassa ratkaista, mitä tehdään työpaikkaterveyshoidolle ja Kelan rahoitukselle. Millä rahkeilla puututaan tulevien sote-alueiden sisällä oleviin nykyisiin kuntayhtymiin ja niiden omaisuuteen? Pystyykö tulevan palvelujen järjestämisen kuntayhtymän valtuuskunta ja hallitus itse suunnittelmaan sote-alueensa, laatimaan niille miljardiluokan 4-vuotissuunnitelmat sekä johtamaan ja valvomaan niiden toimintaa. Ei pysty, vaan vaaditaan tuhatpäinen virkmieskoneisto. Tässä ei voi olla tuomatta es...

Tunnettu tosiasia on, että konsultti ei mokiensa takia joudu yleensä vastuuseen teoistaan. Päinvastoin. Jos hän on onnistunut färkkäämään hyvän sopimuksen, hän laskuttaa siitä tavalla tai toisella tappiin saakka. Näinhän yleisesti ajatellaan. Poikkeuksia on. Aikoinaan Efektia Oy:ssä oli osin siirrytty työnjakoon, jossa kukin konsultti vastasi omista asiakkaistaan ja tuloksistaan Efektia Oy:n ollessa löysä katto-organisaatio (Holdin Oy). Vastustusta kuitenkin aiheutti pelko liiallisesta kilpailusta ja konsulttien toisiltaan oppimisen vaikeutumisesta, koska konsulttien välisestä tiedon vaihdosta katosi win-win-periaate.

Suomi on möyrinyt taantumassa raamatulliset seitsemän laihaa vuotta. Parempaa ei näy. Tuoreet mielipidebarometrit osoittavat synkkien aikojen olevan vielä edessä. Ei auta Kataisen hallituksen yhteisöveron 800, vindfallveron 150, energiaveron 250 huojennukset ja 800 miljardien eläkemaksujen poistot yrityksiltä. Poliitikot ja taloustieteilijät puhuvat kilvan kukin omista lääkkeistään laman taittamiseksi. Ainoa ilonpilkahdus on EKP lupaus pankeille rahan riittävyydesta. Se on kuitekin ansa, josta Japani koettaa nyt pyristellä irti pääministeri Aben raivokkailla toimenpiteillä. Siellä talous jumiutuu tukahdukseen, umpiperään. Suomessa on raaka-aineita, mm valtavasti metsävaroja, koulutusta, työvoimaa, yli 20 yliopistoa ja korkeakoulua, 35 ammattikorkeakoulua, vakaa yhteiskunta, erinomaiset infrat (tosin rapistumassa), moderni oikeuvaltio (vientituote), koulutusjärjestelmä (vientituote), johtamisoppeja (ei vientituote). Oliko vientimme mataamiseen pohjamudissa syy vime...

Johtaja toimii (johtaminen) työyhteisössä jatkuvasti, mutta johtoryhmä on olemassa vain kokoontuessaan. Tämä on tärkeä havainto jaero, koska johtoryhmän työn hetkellisyys vaikuttaa ratkaisevasti sen tehäviin ja työskentelytapaan. Esityslista on johtoryhmän moottori, sillä sen avulla asiat käytännössä tulevat sinne. Se joka hallitsee esityslista, omaa strategisen aseman organisaatisossa. Ilman pöytäkirjoja johtoryhmätyö ei onnistu. Ne toimivat päätösten valvonnan ja tarkistamisen sekä tiedottamisen välineinä.

Todellisuus puuttui kuitenkin peliin, kun ylipomo pyysi huoneeseensa. Hän nojasi raskaasti tuolinsa selkätukeen arvoituksellinen ilme kasvoillaan. Selvisi nopeasti, että sain heittää maailmojen pohdinnat sivuun ja mennä töihin pääjohtajan esikuntaan. Tittelini ratkaistaisiin myöhemmin. Pääjohtaja ottaisi yhteyttä. Ylipomon ilmeen vähän herpaantuessa otin esille aiemmin esittämän pyynnön mennä selvittämään toisen viraston ruuhkaa. Seuraavana päivänä sain kirjalliseen lupaan pääjohtjan allekirjoituksen, kun hän tuli syömään työpaikkaruokalaan.

Ilmeisesti hän oli tällä välin kohonnut pomomieheksi, koska antoi minulle mitättömän pienen työhuoneen kellarikerroksesta. Jatkoin tyynesti istumistani huoneessani käymättä missään ja olematta kehenkään yhteydessä. Minuunkaan ei kukaan ollut yhteydessä eikä puhelin soinut. Tämä sopi minulle, sillä lueskelin kiinnostavia teoksia uutta kirjaani varten. Viikot kuluivat nopeasti ja ällistykseni oli melkoinen havaittuani, kuinka rauhassa sain olla kenkään kysymättä minulta mitään. Tämä kyllä johtui myös kaikenlaisten tapaamisten välttelystä, sillä en käyttänyt hissiä enkä läheistä työpaikkaruokalaa, jossa oli vaara kohdata työtovereita ja joutua jopa puhumaan tekemisistäni. Niin salaiseksi tunsin nyt työni.

Vaarana on, että johtamien täyttää tavoittellisuuden vaatimukset vain muodollisesti. Tavoitteet kyllä neuvotellaan tuloskeskusteluissa, mutta muutoin johtaminen on sattumanvaraista ja arvaamatonta. Luottamusta ei synny, koska henkilöstö tietää etukäteen, miten johto suhtautuu onnistumisiin - onnistumisen iloa ei jatea. Epäonnistumisissa syylliset etsitään ja rangaistaan, minkä jälkeen työyhteisö palaa päiväjärjestykseen. Henkilöstö pelaa varman päälle, jolloin uusien asioiden välttämätön omaksumiskyky jää mitättömäksi.

Ei tarvitse arvioida edes yrityselämän mittareilla havaitakseen Kataisen hallituksen katasrtofaalisen epäonnistumisen. Kärkihankeet: kuntauudistus, soteratkaisu, velan taittaminen, eläkeuudistus ja kuntien tehtävien vähentäminen ovat kaikki armottomsti jääneet kirkkaasti toteuttamatta. Kaiken tämän keskellä vastuuta jatkuvasti korostava Katainen lähtee kesken kauden Brysseliin, ikävästi sanattuna, kyttäämään vihreää oksaa itselleem vieden puolueensa ministereitä mukanaan. Stubbin hallituksen 10 kuukautta on lähinnä muodollisuus. Käytännössä siinä ajassa ei voida saada aikaan juuri mitään. Korkeintaan viedeä loppuun joku jo lähes valmis lainsäädätöhanke. Onkin absurdia, kun Stubb puhuu uuden hallitustyön kulttuurin muutoksesta ja toteuttamishallituksesta. Jos näillä takoiteaan somea, uusi kulttuuri on jo kyseenalaisesti totetunut. Kiuru ehti toteuttaa eräiden asiantuntijoiden mukaan perustuslain vastaisesti koulutuksen arviointikeskuksen johtajan vir...

Heti aamulla ani varhain, kun vireys oli hyvä, työstin uutta kirjaani lueskelemalla aihetta käsitteleviä artikkeleita, tutkiskelemalla alan kirjoja ja kirjoittamalla pohjatekstejä. Enimmäkseen sain olla omassa rauhassa; vain siivooja kolisteli aamutunteina naapurihuoneissa ja vahtimestari toi pari kerta päivässä postin. Johdon kehittämishankkeen kokoukset pidin Esplanadin kokoushuoneessa. Lähdin puolilta päivin kotiin. Tämä aikataulu sopi minulle hyvin, mutta huonosti kellokortilleni, joka alkoi mitata aikaa vasta seitsemältä. Se ei minua eikä muitakaan kyllä huolestuttanut.

Epäluottamukseen perustuva ja autoritäärisesti johdettu organisaatio on työyhteisönä ihmispörssi, jossa ihmisen arvoa mitaan jatkuvasti. Tämä vaati organisaation jäseniltä alinomaista itsenä tarkkailua, käytöksen säätelemistä ja jokaisen muun arvovallan tuntemista, jotta hänen aemansa organisaatiossa voisi tulla mahdollisimman korkeaksi. Tällöin organisaation jäsen salaa huonot puolensa ja pahan tuulensa, kilpailee suosiosta ja toimii sisimäisiä tuntojaan vastaan eikä ilmaise aitoja tunteita missään tilanteessa

Tullessani viimeiseltä terapiaistunnolta ja katsellessani vastakkaisen kadun puolen kiviseinää tajusin, millaisen alati muuttuvan avokonttorimaiseman olin menettänyt vaihtaessani Esplanadin puut Kasarmikadun kiviaitaan. Huoneeni lattia kopisi ikävän käskevästi kävellessäni hakemaan postia integraatioyksiön lokeroista. Siellä työskenteli parikymmentä ihmistä papereiden kimpussa. En käynyt heihin paremmin tutustumassa. Jatkoin kolkossa huoneessa kirjoituspuuhiani kenenkään häiritsemättä.

Joillekin ulkopuolisena tarkkailijana - palautteen antajana - voi olla toinen minä. Venäläinen bassolaulaja Fedor Saljapin ilmaisi asian näin: ”Lavalla on aina kaksi Saljapinia; ensimmäinen kontrolloi ja toinen laulaa.” Saljapin kertoo muistelmissaan, että hänen laulunopettajansa oli neuvonut häntä käyttämään itseään omana kotrolloijanaan. Toisin sanoen ulkopuolinen työnohjaaja voi opettaa konsulttia itsensä kontrolloijaksi. Ollaan hakoteillä, jos molemmat minät vain kontrolloivat.

Tällä välin byrokratia-juna jyskytti eteenpäin sivuilleen vilkuilematta. Erityisen turhauttavaa oli pitkien palkankorotusmuistioiden kirjoittaminen ja vahtiminen, etteivät ne unohtuneet päälliköiden pöydille. Tärkein johtamistehtäväni oli pitää ryhmässä yllä sisäistä eheyttä. Yksin en olisi tähän pysynyt, vaan siinä auttoivat sanattomalla sopimuksella kokeneet, elämää ymmärtävät ryhmän konsulttikollegat. Konsulteilta, joilta voi vaatia markkamääräisiä laskutustavoitteita, ne kirjattiin ylös., joka auttaisi innovatiivisen eteenpäin vievän työotteen syntymistä ja säilymistä.

Aamulla huomasin valvontatoimiston päällikön hoippuvan muutaman hengen tullilaisryhmän keskellä. Hän horjui sinne tänne selkä kumarassa, kasvot pahasti turvonneena, vasen silmä umpeen muurautuneena ja kylkeään pidellen. Päällikkö oli joutunut hutikassa jonkun kovanyrkkisen miehen pieksämäksi, vaikka mies oli monta kertaa kysynyt päälliköltä, halusiko hän todella tapella. Päällikkö oli kaksi viikkoa sairaslomalla tämä jälkeen. Pääjohtaja painoi asian villaisella.

Epäilyjeni vuoksi pyysin maisteria tulemaan aamulla uudelleen luokseni, jolloin hän tuoksui tuoreelta viinalta. Hän kertoi ennen lastensa päivähoitoon viemistä ja pihan kolauksen jälkeen löytäneensä vanhoista kätköistään puolikkaan viinapullon ja juoneensa sen tyhjäksi. Ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin toivottaa hänelle onnea työelämässä muualla ja pyytää häntä menemään kotiin.

Suomessa on 200 000 vanhusta ja sairasta, jotka eivät kykene päättämään hoito- ja lääkäriasioistaan. Osa ei edes tiedä, missä laitoksessa ovat. Räty sanoi päivällä TV 1:n uutisissa asiasta vastaavana ”ministerinä”, että keskeistä sote-uudistuksessa on valinnan vapaus. Tärkeä näkökohta, mutta hän joko epäonnistui sanojen valinnassaan tai luottaa perusteettomasti markkinoiden toimivuuteen. Ehkä jälkimmäinen on oikea tulkinta. Mutta miten nämä 200 000 vapaasti valitsevat? Markkinat eivät toimi edes kaupungeissa saatikka selkosilla. Toinen merkittävä näkökulma avautuu Rädyn palatessa apulaisjohtajaksi, jossa hän on ”puolueeton” virkanainen. Ministerinä hän on kokoomuksen edun ajaja, kuten lausunnosta voi päätellä, mutta palattuaan virkaansa, hän on jälleen puolueeton virkanainen. Takin kääntö on melkoinen. Sanottu ei ole Rädyn vika. Tapaus paljastaa jälleen kerran poliittisten virkanimitysten epädemokraattisuuden ja -asiallisuuden. Eipä ole apulaiskaupunginjohtajan painoarvo kumm...

On turha haikailla aikoja, joissa yhteiskunnallisiin johtotehtäviin valittiin monipuolisen elämän- ja työkokemuksen omaavia henkilöitä. Monen yhteiskuntakerroksen läpi käyneet julkisiin johtotetäviin nimitetyt kansalaiset ovat jo harvinaisuuksia. Monipuolinen työkokemus ja suuresti toisistaan poikkeavien pitkäkestoisten elämän tilanteiden läpikäynti auttavat ihmisiä ymmärtämään toisaan. Pitkä kokemus auttaa ymmärtämään yhteiskunnallisia prosesseja, niiden logiikkaa ja niihin vaikuttamista sekä eri kansalaisryhmien jäsenten tarpeita ja heidän ajattelu- ja toimintatapojaan. Laaja-alaisuutta ei hankita kolmessa vuodessa eikä neuvottelutaidon seminareissa eikä istumalla puolueorganisaatioissa. On harhaluulo, että johtamista voi harjoittaa luonnonvaraisesti. Tämän voi myöhemmällä iällä todeta lukemalla, mitä on kolmivitosena aiheesta kirjoittanut päiväkirjaansa. Tämän päivän minä-minä-kulttuurissa pinnallisuus tietämättään paistaa julkisuuten nopeiden päätösten ja ko...

Silmäsairaala Coronarian käytävä oli pitkä, seinän vieret täynnä harmaita, tyljä tuoleja. Olihan paikka entinen sotilassairaalla Tilkka. Vastaanottovirkailija hoiti jonoaan määrätietoisesti. Hän kysyi mahdollisimman kohteliaasti: ”Mistä tiedätte, että teillä on korkeat paineet?” Olin vähällä vastata, että siitä kun eräs kovasaninen nainen oli minua tarpeeksi höykyttänyt miehensä erottamisesta. Käydessä ilmi, ettei minulla ollut lähetettä, nainen ei epäröinyt hetkeäkään. Puhelunsa lopetettuaan hän melkein komensi minut istumaan käytävän tuolille odottamaan. Joku kutsuisi minut sisään. Hetken kuluttua ystävällinen valkotakkinen hoitaja otti huoneessaan painepistoolin esiin ja ampui huolellisesti molempiin silmiini. Paineet olivat 35 ja 36.

Välillä kävelin käytävillä ja otin vastaan erottamani henkilön vaimon puhelinsoittoja tämän haukkuessa minut ja valittaessa paniikkihäiriöidensä lisääntyneen erottamisen seurauksena. Iltapäivä kului loppuraprti laaditaan. Kivelä painotti raportin voivan olla subjektiivinen käsitykseni, miten ministeriötä tulisi kehittää. Niin tai näin. Illalla päätäni huimasi ja silmän paineet kurittivat verkkokalvojani.

Sanoin närkästyneenä piimän haisevan aina pahalle. ”Älkää nyt hulluja puhuko, tunnette huonosti tuotteemme”, Valion Junkkarinen sanoi ja jatkoi: ”Tekeekö teidän kone esitaiton, jossa ensin pohja painuu sisään ja sitten sivuseinät?” Ilmeisesti Junkkarinen koki vastemielisyyttä keksintöni takaseinässä törröttäviä siipimuttereita kohtaan, koska alkoi kokoilla papereitaan pinoksi eteensä. He voisivat harkita yhteistyötä, jos minulla olisi toimiva näytekappale koneesta, mutta minun tuli huomata, kuinka vaikeaa laitetta oli saada markettien hyllyille esille. ”Kamppailu hyllytilasta on raivoisaa. Kuka teidän koneenne sinne panee?”

Uuden talouden kannattajat uskoivat teknologian tarjoavan pelastusliivit kasvuhuumaan. Tämä ei vaikuttanut kovin pitävältä mielipiteeltä. Vaikka teknologia kehittyisikin millaiseksi taikavoimaksi tahansa, ihmisten ahneus ja finanssivoimat näyttivät muodostavan tappavan yhdistelmän kansatalouksien kaatamiseksi ja tuloerojen yhä suuremmaksi kasvattajaksi ihmisten, valtioiden ja maanosien välillä. Tuhon estämiseksi tarvittaisiin globaaleja moraalisääntöjä. En tarkkaan tiennyt, mistä sain päähäni pohtia tällaisia ajatuksia. Nyt joka tapauksessa uusilla moraalisäännöillä olisi kysyntää ristiriitoja täynnä kamppailevassa Euroopassa.

Raporttimme kunnianhimoiseksi nimeksi tuli Ministeriö tuloksentekijänä. Loppuraportin luovuttamisesta tuli farssi: ministeriö kieltäytyi ottamasta vastaan sitä. Niinpä menin valtioneuvoston kirjaamoon ja luovutin sen sinne. Virkailija oli hyvin hämmästyneen näköinen, aivan kuin olisi nähnyt haamuja. Lopulta hän otti sen vastaan näyttäessäni toimeksiantokirjeen ja pyytäessäni lukemaan aidot allekirjoittajat. Hän jopa hymyili leimatessaan raportin ja lupasi panna asiakirjan eteenpäin. Myöhemmin raportin ehdotuksia siteerattiin monissa seminaareissa. Yhtenä sovellutuksena olikin hallituksen strategiasalkun käyttöönotto. Myöhemmin salkku paisui repuksi jokaisen ministerin halutessa saada sinne aiakin ykden hankkeen, pienen tai jopa mitättömän. Näin idea suli turhaksi byrokratiaksi. Varo tätä virhetta Stubb.

Käytävällä oli jatkuvasti häärintää, eikä minua hälinässä tuntunut kaipaavan kukaan. Jäi siis runsaasti aikaa perehtyä eteeni kannettuihin toimintakertomuksiin, tutkimuksiin, muistioihin ja papereihin. Työhuoneeni sijaitsi kahdeksannessa kerroksessa, johon otin tavaksi kävellä rappuja ylös osaston ylilääkäri Matti Lambergin hyvästä neuvosta. Iltapäivällä johtoryhmän kokous oli sekava ja täynnä tupakansavua. Hankkeita oli kymmeniä eri puolella Suomea, eikä niitä näyttänyt hallitsevan kukaan. Ilalla oli jalat turtana. Kymmeneltä oli jo unessa.

Hallitusohjelma on myös täynnä detaljeja. Seuraako hallitus yksityiskohtien vai saavutusten totetumista? Todellisten tulosten penkominen jälkikäteen on ikävää, sillä poliitikko lunastaa paikkansa kansalaisten äänillä, millä välttämättä ei ole mitään tekemistä saavutusten kanssa, päinvastoin. Harvoilla poliitikoilla ja johtavilla virkamiehillä ei olekaan intoa jälkikäteen penkoa, mitä saatiin aikaan ja mitä kaikki maksoi. Poliitikot ovat ennen kaikkea kiinnostunieta jakamaan määrärahoja ja johtavat virkamiehet esittämään menestystarinoitaan.

1990-luvulla alkaneella julkisen sektorin päätösvallan hajauttamisella pyrittiin siihen, että paikalliset virastot voisivat itse suunnitella parhaat ratkaisut tuottaa palvelunsa ja järjestää toimintansa. Monessa tapauksessa näin ei kuitenkaan ole käynyt, vaan toiminta pirstaloitunut, hyötyjä arvioidaan suppeista näkökulmista (mm. oppivelvollisuusiän nostaminen 2015) ja parhaat käytännöt jäävät suurelta osin hyödyntämättä. Seurauksena on edelleen tehottomuutta, työilmapiirin kovenemista ja työyksiköiden sisäisten ristiriitojen kärjistymistä. Hallitus ei näistä kaikista voi vastata. Mutta twitterillä ei näitä parannusta huutavia epäkohtia kyetä korjaamaan.

Juhannuksena tulin Helille nuotion äärellä luvanneeksi tehdä lipputangon puusta, mihin Heli hymähti. Muutama kesä aiemmin laiturin tolppapuita kaataessani olin huomannut sopivan lipputankopuun alun. Nyt se oli kasvanut sopivaan mittaan. Kuorittuani puun panin rungon kuivumaan pukkien päälle, missä se alkoi muutamassa päivässä taipua kieroksi. Kääntelin sitä viikon ajan eri asentoon ja asettelin sen päälle painoja, ja siitä tuli kuin tulikin aivan suora. Höyläsin siihen pyöreän nupin. Siitä katsellessani mieleeni muistui matematiikan opintoni maagisesta pallosta: mistä tahansa suunnasta sitä katsoi, se oli aina samankaltainen. Sama pätee kaikkiin ihmisiin, kun heitä riittävän etäältä katsoo.

Mikon tapaus opetti, että kuten muissakin valtakeskuksissa, valtiovarainministeriön osastoilla oli näkymättömiä vallankäyttäjiä, jotka osastojen yli sanelivat, mitä tehtiin. Tätä vahvistivat erikoinen juhlatilaisuus puheineni ja tapaus, jossa eräänä aamuna huoneessani ilmoittautui nuorehko henkilö, joka sanoi sellaisella päättävyydellä tulevansa osaston tiedottajaksi, etten epäillyt hetkeäkään naista. Viikon päästä hän istui huoneessaan osastolla, muttei se minua häirinnyt, sillä mitään tiedotettavaa ei ollut.

Pakostakin jouduin pikkupomona portinvartija arvioimaan, kuka olisi sopivin mitäkin toimeksiantoa tekemään. Se, että ryhmässä oli erilaisia henkilöitä, jotka poikkesivat tiedoiltaan ja taidoiltaan tosistaan, ei ollut mikään ratkaiseva puute, sillä heille löytyi erilaisia rooleja ryhmässä. Toiset olivat hyviä taustaselvittelijöitä, toiset koulutuksen järjestäjiä, toiset työparin toisena osapuolena, toiset raportoijia ja toiset hyviä nopeasti muuttuvissa konsultointitilanteissa. Yrtin aina lähteä liikkeelle sopivuusaviossa kylmistä fatkoista, mutta näärä syntyi. H. Summa ehdotuksesta siirsiin portinvartijan tehtävät konglaaviin, johon kuuluivat ohellani arvostetut konsultit Hilkka Summa ja Aimo Westerlund. Se oli erinomainen ratkaisu. Purnaukset loppuivat lähes kokonaan.

1970-luvulla työelämässä rauhallisesti alkanut kehitys yltyi 1990-luvulla murrokseksi, jossa valtio ja kunnat ryhtyivät laajamittaisesti ilman riittävää koordinaatiota ulkoistamaan palvelujen ja siirtämään toimintojaan osakeyhtiöihin. Tuloksena oli julkisen sektorin pirstaloituminen mitä erilaisimmiksi tavoiksi tuottaa kansalaisille hyvinvointipalveluja, mistä seurasi merkittäviä palvelujen laatu- ja saatavuusongelmia. A. Stubb ja A. Rinne samassa tilanteessa ollaan edelleen hyvinvoinipalvelujen juurruttamiseesa valtakuntaa. Minihallitusohjelmanne ei todellakaan ole totettamisohjelma. Pisteet kuitenkin raideinvestoinnille ja niistä mahdollisesti viriäville asunto- ja kaupunkirakentamisinvestoinneille.

Johtamisesta maaseudullaHyvän johtajan ominaisuuksien luettelemisesta on karissut kaikki mielenkiinto- jopa maaseudulla. Niin paljon tätä tavaraa tulee ulos, että inflaation vankkurit jyräävät kaikkiallla. Paras tapa suhtautua kysymykseen on, että johtaminen on ammatti. Sitä pitää opiskella, harjoitella ja taidoissa jatkuvasti kehittyä. Johtamisen ammattivaatimus korostuu, kun toimit sekä esimiehenä ja samalla teet alaistesi kanssa päivät pitkät töitä. Tällöin ammattinäkökulma auttaa pitämään roolit erillään. Muutoin vaarana on roolien sulautuminen pelkäksi mukavan henkilön maineeksi.

Tämän piti olla lyhyt keikka. Vain vartin alustus poliisin arvoista ja miten ne ohjaavat tavallisen poliisimiehen ja naisen työtä käytännön poliisipartioinnissa. Ennen esiitymistäni olin keskustellut aiheesta poliisipskylogin kanssa. Pääsimme jonkilaiseen yhteisymärrykseen ja niinpä rohkeahkolla mielin menin luentopönttöön. Tämä oli jo toinen kerta, kun avaisin sanaisen arkkuni aiheesta poliiseille. Jo ensimmäisten sanojen jälkeen huomaisiin, että leukaperäni sisäpuolelle jo aiemmin ilmestyneet rakkulat - kystat, olivat rajusti paisuneet.Tämä ei edistänyt kykyäni puhua poliisin arvoista. Päin vastoin. Olisin tarvinnut maksimaaliset kyvyt arvojen avaamiseen. Sanat putoilivat suustani kuin pikkuipoikien kuperkkeikat uima-altaaseen – ei kontrolloiuta järestystä, ei minkään sortin kuulijoiden kohtaamista. Sopivien selittelyen jälkeen jälkeen kömmin kotiin. Rakkuloiden leikkaus diagonissalaikoksella meni hyvin. Samassa huoneessa ollut metsien mies kyllä myöhemmin kyseli...

Olisi ollut liioiteltua odottaa, että nopeaälyinen Tiina olisi lyhyessä ajassa pystynyt kaivamaan Mintzbergin valtavasta tuotannosta kaiken oleellisen aihetta koskevan tiedon. Joka tapauksessa Tiinan lyhyt referaatti oli hyvä lisä työlleni. Toinen harkintaa vaativa kohta oli, tarkastelisinko aihetta konsultin vain toimeksiantajan näkökulmasta. Kompromissina tarkastelin molempia näkökulmia. Selvää oli, että tulisin työssä käyttämään hyväkseni omia kokemuksiani ja konsulttiraporttejani.

Mökin hormeissa Hauholla raivosi synkkä luoteistuuli. Taas tuli yö, jolloin raivostuin. Keski yö. Sitä ei voi tietää mitenkään tiettää, milloin se tulee. Yö oli uneton. Trapeuttini kanssa olin käsitellyt asiaa, mutta sen muistaminen tyrmäsi aina minut. Ollessani kymmen vuotias äiti oli tietoisesti yrtittänyt kasvattaa minut homoksi kostoksi isälle,kun hän oli jättänyt äidin. Pahin yritys tapahtui, kun äiti houkutteli kylän homon setäni ja minun mukaan kolmeksi viikoksi heinäntekoon Latoperälle. Kaksi metrinen eno varoitti miestä ja kun virnistys ei loppunut, eno ajoi miehen minne kuuluukin. Eivät onnistuneet äidin aikeet, särö jäi sieluuni.

Henklilöstön hehittämisryhmässä esitettiin mitä erilaisimpia käsityksiä ohjelman sisällöstä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun asiaa tässä mittakaavassa pengottiin. Osa jäsenistä halusi työryhmän pitäytyvän pitäytyvän periaatetasollaja esittävän vain yleiset linjaukset toisten halutessa konkreettisia kursseja ja seminaareja. Koetin kovasti ttaivutta rymää laaja-alaisen katsontakannan taakse, koska kokemukset yksittäisten seminaarien vaikuttavuudesta olivat huonot. Pomot palasivat niistä kaiken kehitykse ja viisauden muutaman viikon päästä unohtaneena.

Olemmeko hiiriä, kysyi J. Steinbeck kirjassaan. Mikä provokaatio, sanoisi uraäiti. Emme hiiriä, kun haluamme lastemme seuraavan jalamme jälkiä. Olemme niin varmoja lastemme tulevaisuudesta, että paasasmme lastemme omat ura-ajatukset maarakoon. Toiset karjuvat tätä totuutta kullanmuruilleen kentän laidslla ääni vinkuen, toiset ovat varmoja, että insinöörin ura tekee pojasta menestyjän. Ei tee. Parhaat kyvyt jää käyttämättä, jopa surkeasti epäonnistutaan. Antakamme lastemme päättää ammateistaan. Ei kyvyt peryidy. Jos emme tätä hyväksy, vaan elämme harhoissamme lastemme todellisista elämisen intohimoista, olemme hölmöjä ja lopulta narsisteja. Kun nuori tekee itse oman päänsä, siitä tulee aito ja luja. Tällöin häntä ei tarvitse kannatella elämän jokaisessa käänteessä. Elämä kantaa.

Aiemmin ministeriön ylimmän johdon tavoitteet syntyivät poimimalla osastojen keskeiset tavoitteet yhteen. Nyt on olemassa vahvoja näyttöjä siitä, ylin johto asettaa strategioita ja tulostavoitteita, jotka ohaavat ostastojen toimintaa ja koko hallinnonalan kehitystä. Eli on strategioita, jotka eivät noudata osasto- ja sektorijakoa. Tämä lisää tarvetta uudistaa ministeriöiden sisäisiä toiminta- ja johtamismalleja. Pitäisikin harkita nykyisten ministeriöiden lopttamista ja siirtymistä yhteen suureen ministeriöön valtioneuvostovirastoon.

Jälkikäteen tarkasteltuna sanoin hieman ylimielisesti, että ammatillinen koulutus on usean ministeriön tärkein konsernijohtamisen väline. Sitten siirryin varsinaiseen aiheeseen ja jatkoin oikeusministeriöstä. Tuomioistuinlaitoksen siviili- ja rikosasioiden prosessit toimivat myös oivina laadun valvontajärjestelminä, jos niitä siihen halutaan käyttää. Lopuksi sivumennen painotin, että siviiliasioidem asianomaisista viranomaisista koostuva ryhmä oli omintakeinen ja kehittämisen arvoinen johtamisväline. Niiden kehittämistä kannattaa tulevaisuudessa jatkaa ankarasta vastuksesta huolimatta.

Mitä ihmettä? Ei se näin pitänyt mennä. Meidänhän piti olla itseohjautuvia ja tulostavoitteet itsemme sopimia. Tosi asia on, että pomo tykkää turvallisuudesta. Mikä on sen lokoisempaa kuin työntää alaiselta tuleva kritiikki puolen vuoden päähän tuloskeskusteluihin. Alaisen palkan korotusvaatimuksen voi myös kätevästi ujuttaa tulosneuvotteluihin ylemmän tason kanssa. Näin kakki hoituu rajamailla luovien tassut kuivana säilyen.

Päällikkö tuli verhon takaa kukkia kastelemasta ja laski silmälasinsa pöydälle kahvikupin viereen. Selostin lopuksi raportin osan, jossa käsittelin oikeusministeriötä. Kun muutakaan mahdollisuutta ei ollut, jatkoin selostustani menemättä yksityikohtiin. Totesin neutraalisti, että tiettyä konservaakonservaalisuuden leimaa ei ollut vielä ministeriöstä saatu huuhdottua pois, vaikka selvää parannusta viime vuosina on tapahtunut. Kertoessani, että johtamisen nyanssit ratkaisevat, eivät menetemät, jotka jo lähes kaikki ministeröt hallitsevat, päällikö nyökkäsi hyväksyvästi.

Helsingin kaupunkirakentaminen epäonnistunut. Tästä on antanut viitteitä jo vuosia jatkunut  löperö tonttipolitiikka ja kaupunkikeskusten surkea rakentaminen. Asuntorakentamiseen erinomaisesti sopivat Kivinokka, Tali ja Malmin lentokenttä makaavat pienten ja  äänekkäiden eturyhmien pantteina turhuudessa vireän kaupunkiasumisen kannalta. Santahaminan saamisesta ssumiskäyttöön ei ole kukaan uskaltanut kuiskia vuosiin mitään. Niipä seurauksena on pilviin kohoavat asuntojen hinnnat, asuntopula, pitkät työmatkat ja kaupunkikeskusten hivuttautuminen lähiökeskusten näköisiksi. Toista on Tukholmassa, joka kasvaa sisään päin Helsingin pirstaloituessa milloin mihinkin suuntaan. Eipä olekaan ihme, kun Helsinkiä pidetään varoittavana esimerkkinä kaupulirakenteen pilaamisestda.

Kukaan ei kiistä etteikö Stubb ole edustava henkilö ja twittermies. Koulutsta ja yleleissivistä on. Nämä avut eivät kuitenkaan riitä pääministerille. Pitää ennenkaikkea olla monipuolista kokemusta ja näkemystä yhteiskunnasta. Näitä ei saa, ellei ole joutunut menemään läpi eri yhteiskuntakerrosten ja toiminut monissa työelämän tehtävissä. Tässä Vapaavuori ja Risikko poikkevat edukseen Stubbista. Jos Suomen kansa kokee pääministerin edustavan eliliittiä, joka ajaa maan natoon, leikka julkista sektoria kymmenillä miljardeilla euroilla ja heikentää pien-ja keskituloisten etuja, luokkaerot kasvavat ja äänen painot kasvavat.

Laajennuksen valmistuttua toteutin haaveeni panostaa enemmän pianon soiton harjoitteluun, kuten Sibelius-Akatemian rehtori Rautio oli minua Järvenpään seminaarissa leikkimielisesti kehottanut, kun olin valitellut soittamisen vaikeutta. Aronin harjoitusvihkoon olin kyllästynyt. Musiikillisesti ne olivat päteviä ja kehittäviä, mutta kaltaiselleni ikäviä ja ilottomia.

            Kesän lopussa laadin Macilla kunnan toimistoon tarvittavat suunnitelmat. Rautakaupassa käydessäni siellä vinkattiin hyvästä rakentajasta. Rautakauppiaan Erkki V. Virtasen veli Juhani oli kuulemma pätevä ja tuumaan sopiva mies. Mies suostui hankkeeseen kuullessaan veljensä suosittelun, mutta päivitteli kyllä kiireitään. Koko syksy oli kuiva ja lämmin eikä rakennustyö peittoja tarvinnut. Virtanen ja hänen apulaisensa osoittautuivat oivaksi työpariksi, josta kumpikin teki töitä Jussin hoidellessa suvereenisti puhetyöt

             Aamu oli   sumuinen. Johanneksen kirkon torni näkyi kuitenkin selvästi. Terapeuttini otti minut vastaan korpinmusta tukka rajattuna viivaksi otsalle. Hymy oii nuikka. Olin aluksi epäillyt, että terapiassa voi puhua mitä milloinkin. Harhat kuitenikin häipyvät päästäni havaitessani naisen kysyvän kuin kertauksena, mitä olin aijemmin elämästäni tarinoinut. Tajusin nopeasti, että ainut tapa pysyä kartalla oli kertoa totuuden mukaisesti kaikki se, mitä kertoo. Jälkeen päin ajatellen ajatuskopassani jo häivähdys vilungista olisi ollut huono enne terapian onnistumiselle.

Työskentelyni Kasarmikadulla vakiintui vähitellen jonkinlaisiin raiteisiin. Aamulla ani varhain keittelin EU-yksikön keittiössä kahvit ja asetin ison kuppini tietokoneen viereen ja mietin Timo Järvilehdon kirjoissaan esittämää tietoisuuden käsitettä. Välillä mieltäni arvelutti koko aihe, sillä konsulteista kulki mitä erilaisimpia legendoja ympäri maailmaa eikä heidän maineensa kaikissa tapauksissa suinkaan ollut paras mahdollinen.

Yhtäkkiä mies pysähtyi. Hän nosti erään haudan reunan päältä pienen suojakuvun pois. Ymmärsin, että uurna lasketaan avautuneeseen reikään. Mies oli taikonut jostain valkoisen liinan, joka meni uurnan alta, ja katseellaan kehotti laskemaan uurnan reikään. Hauta oli Anja uurnapaikan vieressä. Ottaessani uurnan liinan varaan se tunti raskaalta. Reikä oli pimeä ja yllättävän syvä. Selkääni sattui, kun jouduin koko ajan tunnustelemaan, milloin pohja tulee vastaan. Seisoin Marja-Leenan kanssa muutaman minuutin ääneti haudan äärellä. Keskipäivän talviaurinko tuli jostain pilvenraosta ja valaisi tienoon kirkkaaksi.

              Naisääni soitti Malmin hautausmaan toimistosta ja ilmoitti uurnan laskun olevan viikon päästä. Sinne ei tarvinnut tulla kuin lähiomaisten. Mustiin talvivirkavaatteisiin sonnustautunut vahtimestari odotteli meitä kärsimättömän näköisenä alkaen heti työntää ruumisarkkuvaunuja vajaan. Tietämättä, mitä meidän piti tehdä, hän osoitti yhtä leveällä pöydäntapaisella hyllyllä olevaa uurnaa ja kehotti niin käskevästi kuin pieni määrä kohteliaisuutta salli nostamaan sen kärryn päälle.           Mies lähti vetämään saattuetta pitkin hautausmaan lumista käytävää, jonka jäätyneillä urilla kärry heilahteli saaden uurnan vaappumaan. Leena kuiskasi minulle toiselta puolen lavaa vahtimaan uurnaa, ettei se kaadu. Vahtimestari jatkoi ääneti minuutti kaupalla määrätietoisesti kärryjen vetämistä tehden välillä 90 asteen käännöksiä jäätyneillä, ohuen lumikerroksen peittämillä käytä...

        Stubilla ei ole helppoa kahden reaalipolitiikkaa edustavan ehdokkaan Risikon ja Vapaavuoren välissä. Niinpä hän näyttää profiloituvan liberaalikovikseksi, joka leikkaa kovakouraiseksi julkista sektoria ja johtamistaidoillaan johdattaa Suomen natoon. Jälkimmäisessä kansa pitäisi kyllä sitä ennen kouluttaa äänestämään tämän sotilasliiton puolesta. Toinen Stubbin merkitävä ero haastajinsa verratuna on, että hänen keskeisenä viestinä vaalikampanjassaan on kokoomuksen kasvattaminen vielä nykyistä suuremmaksi puolueeksi - ei siis ensisijaisesti Suomen nostaminen taantumasta. Tätä kyllä voidaan puoluepoliittisesti perustella sillä, että kokoomuksen suuruus auttaa selvyitymään vaikeista ajoista. Uskokoon ken haluaa.

           Kansliapäälliköiden kokousinstituutio oli hämmästyttävän elinvoimainen. Siellä asioiden epämuodollinen ja luottamuksellinen käsittely antoi tarvittavan liikkumatilan niin, että sellaisissakin asioissa, joissa hallinnonalojen intressit törmäävät, oli mahdollista keskustella. Kokous ei toiminut varjohallituksena eikä tehtaillut kannanottoja, vaan mielipiteitä oli mahdollista tuuletta ilman, että pitäisi päätyä johonkin yhteiseen näkemykseen. Pääministerin toimikaudekseen nimittämän valtiosihteerin toimiminen puheenjohtajana oli sähäköittänyt kokouksia.           Virkamiesten raportoidessa onnistumisista kieli ja kiinnostuksen kohde olivat erilaisia kuin poliitikkojen. Luontevasti toimivaa kommunikaatiota oli vaikeaa rakentaa. Mitä pitäisi raportoida? Hallitusohjelman koko kirjo detaljeineen vai saavutukset? Edellinen syntyi virkamiehiltä kevyesti, mutta tuotti poliittista tasoa ...

Kaiken kaikkiaan vertailuprosessi osoitti, kuinka tärkeää olisi saada kehitettyä virkamieskunnan karriäärijärjestelmä. Tällöin päästäisiin eroon turhauttavasta ja osin mielivaltaisia piirteitä omaavasta esittelymuistioiden kirjoittamisesta. Tilanteen järjettömyyttä osoitti tapaus, jossa esittelijä soitti ja varmisti, ettei minulla vain ollut missään piilossa taloustieteellisiä opintoja, kun hän laati tarkastusviraston pääjohtajan viran esittelymuistiota. Saatuaan kieltävän vastauksen hän pudotti minut ensimmäisellä vertauskierroksella pois, koska kaikilla muilla oli alan jonkinasteisia opintoja.

       Konsultoinnissa asiakkaan tarpeet ja onglemat ovat ainutlaatuisia ja myös asiakas on usein tarjotun konsulttipalvelun asiantuntija. Siksi konsultin on viime kädessä räätälöitävä konsulttipalvelunsa asiakkaalle erikseen. Asiakkaan asiantuntemusta kuvaa hyvin se, että hän voi usein itsekin ratkaista ongelman, mutta hänellä ei ole sillä hetkellä mahdollisuuksia iroittaa resursseja onglman ratkaisemiseen.

         Vanhustenkeskukseksi saneerattu hoitokoti Roihuvuoressa osoittautui isälle loistopaikaksi. Keskusteluni isän kanssa supistui Amerikan muisteluun. Muu muistaminen oli olematonta. Välillä hänen ajatusmaailmansa harhaili Kanadan ja Australian aavikoilla. Olipa hän kertonut hoitajille minun olevan Etelä-Afrikassa töissä ja Marja-Leenan kuolleen. Vaikka hän eli 94-vuotiaaksi, kuolema tuli yllättäen. Iltapäivällä hänet vietiin Herttoniemen sairaalaan ja yöllä yhden aikaan hän kuoli. Virkailijan kysyessä, haudataanko isä Hietaniemen sankarihautausmaalle, epäröin.

Psykoterapeutti oli myös yhteiskuntatieteiden maisteri ja innostuin puhumaan hänen kanssaan myös muustakin kuin lapsuudestani. Nainen oli rauhallinen ja eleetön ja vetäytyi istumaan nojatuoliinsa jalkojensa päälle. Hän oli kammannut mustat hiuksensa suoraksi olkapäilleen.   Oli helpottava kertoa elämästään ulkopuoliselle, mutten silti tuntenut sinä kymmenenä kuukautena, jona siellä kävin, mitään vapauttavaa sielun puhistavaa elämystä. Merkittävin kokemus oli, että öisin näin unia Pennalasta ja isoisästäni Kallesta. Pennala esiintyi unissa tummat verhot ikkunoissa huojuvana kammottavana talona, jonka tapahtumia seurasin ulkopuolelta. Kalle oli joskus unissa harmaa vanha ärisevä ukko, jonka sieraimista kasvoi pitkiä karvoja. Kerran talosta tuli outo haamu eikä se mennyt pois, vaikka kuinka löin sitä kirveellä.

Tällöin suureksi kysymykseksi muodostui, mikä oli oikeusministeriön rooli säädösohjauksessa. Mikään toimeenpaneva viranomainen ei näyttänyt hallitsevan edes sen pääpiirteitä. Kyse oli siitä, millainen Suomen moderni oikeusjärjestys pitäisi olla. Voitiin perustellusti kysyä muiden muassa, toimiko oikeusjärjestys hyvin, kun poliisi lisäsi jatkuvasti pakkokeino-oikeuksiaan. Ongelmallisuutta korosti se, että poliisiosasto johti poliisia ja samalla valmisteli pakkokeinosäädökset. Myöhemmin kyllä perustettiin ministeriön alainen poliisihallitus.

Jokin ihme tapahtui, sillä jo saman päivänä pääsin psykologin vastaanotolle. Hetken puhuttuamme hän lähti viemään minua toisen psykiatrin luo toiseen rakennukseen ja jätti minut painamaan valkoista pyöreää nappia. Kotvan päästä oviaukkoon ilmestyi noin nelikymppinen nainen hymyillen sen näköisenä, ettei hän turhaan työskennellyt tässä talossa, ja sanoi yllättävän ystävällisesti. ”Olkaa hyvä ja käykää sisään .” Psykiatrirouva näytti olevan kuin luotu minua varten, sillä niin taitavasti hän kuunteli huoliani kertoessani hänelle lyhyen version elämästäni. Kävin psykiatrin vastaanotolla kerran viikossa kahden kuukauden ajan, kunnes hän ehdotti psykoterapeutille menemistä.

Yksi ministeriön vaikuttaja kyllä kertoi, että strategiat eivät taivaasta tipahda tai jos tipahtavat, ne voivat olla vain kansliapäällikön keksintöjä. Nyt oltiin jotenkin hämillään näissä kysymyksissä. Ministeriöt, jotka olivat siirtyneet linjajakoon, olivat muuttamassa takaisin osastojakoon toimistoineen. Moni ministeriö kampaili suuruutensa kanssa ja oli vahvoja paineita siirtää operatiivisia tehtäviä ministeriön alaisiin hallintoyksiköihin. Ilmeisesti tämä avaisi myös mahdollisuuksia ministeriöiden rakenteiden uudistamiselle. Mikään ministeriö ei asettanut kyseenaliseksi tulosohjausta .

Niinpä. Kysymys esitettiin erään käräjäoikeuden käytävällä. Tämän jälkeen osastosihteeri alkoi luetella johtoryhmään määrättyjen nimiä. Johtoryhmä on kolmella tavalla keskeinen johtamisväline, koska sen avullla johto: *johtaa organisaatiota kokonaisuudessaan *yhteensovittaa organisaation kokonaisuuden ja tulosyksiköiden edut ja vaatimukset *toteuttaa merkttävän osan organisaation kehitäämistä.

           Käteltyäni hautajaisvieraat menin Helin kanssa hotellille, jonka huoneen ikkunasta katselin pitäjän keskustaa. Mieleeni hiipivät lapsuuteni muistikuvat kirkonkylästä. Apteekkarin rakennettua uuden talonsa kauppamakasiinin viereen pohjoisrannasta oli alkanut vähitellen kehittyä pitäjän keskuspaikka. Vanhan apteekkarin talon paikalla oli Halpahalli. Sen parkkipaikan sohjossa autot hyökkäilivät sinne tänne kuin nälkäiset sudet. Mielialaani painoi jonkinlainen raudankarvas käsi. Se helpotti otteensa illan mittaan käveltyämme muutaman kilometrin pituisen joen salmia ja notkelmia ylittävän Siltojen lenkin.

Hyvän johtajan ominaisuuksien luettelemisesta on karissut kaikki mielenkiinto. Niin paljon tätä tavaraa tulee ulos, että inflaation vankkurit jyräävät. Paras tapa suhtautua kysymykseen on, että johtaminen on ammatti. Sitä pitää opiskella, harjoitella ja taidoissa jatkuvasti kehittyä. Johtamisen ammattivaatimus korostuu, kun toimit sekä esimiehenä ja samalla teet alaistesi kanssa päivän töitä. Tällöin ammattinäkökulma auttaa pitämään roolit erillään. Muutoin vaarana on roolien sulautuminen mukavan tai sekavan henkilön maineeksi.

Kukaan ei halua leimautua itsekeskeiseksi hölmöksi, jossa oma suu käy aina ja on ensimmäisenä vaatimissa. Mutta tunnistammeko oireet? Tässä tyypilliset tuntomerkit.Testaa itsesi. *empatian puute, suu kyllä käy, mutta sanat ovat tyhjää täynnä *aina oikeassa *tietää kaiken *ei näytä milloinkaan aitoja tunteitaan .

             Puheessani mainitsin äidin antaneen minulle suuren lahjan, kun hän oli pannut minut yhteiskouluun. En sanonut siihen viittaavaa, että sain joka vuosi ehdot ja kerran olin jäänyt luokalle, vaan katselin liikutusta tuntematta minulle jokus tuttuja, nyt lähes tuntemattomiksi vanhentuneita, vakavailmeisiä, kankeissa puvuissaan istuvia ihmisiä. Hyvin nuori ja isovatsainen pappi istui pääpöydän keskivaiheilla vilkaisten minua haastavan näköisenä, aivan kuin paheksuen, etten ollut kutsunut äidin uskonveljiä ja -sisaria hautajaisiin.

      Seuraavana vuonna seisoin Haapajärven seurakunnan apuvajassa. Kohta olivat alkamassa äitni hautajaiset. Arkku ei näyttänyt niin vaalealta kuin hautausliikkeen myyjä oli antanut puhelimessa ymmärtää. Hän oli varovaisin sanakäänntein pitänyt tammenväristä arkkua sopivimpana. Edellisellä hatajaiskeralla olin isoisäni Kallen kantomiehenä, ja kantoliina oli ollut liian kireällä otteella niskani yli ja arkku oli painanut selkäni kumaraan. Jomotus oli tuntunut viikon selässä. Viimeisen seppeleen jälkeen pappi katsoi minua kysyvästi, mistä ymmärsin pyytää saattoväkeä seurakuntatalolle muistotilaisuuteen.