Siirry pääsisältöön


505. Peruskoulut eivät saa eriytyä – opettajat avainasemassa

Kesäkuussa 2012 televisiossa esitettiin dokumentti New Yorkin Bronxin kaupungin osan ala-asteen koulusta. Kohteena oli yksi luokka ja sen opettaja. Oppilaita oli kymmenistä eri etisistä ryhmistä. Opettaja oli omaksunut paneutuvan ja  intensiivisen roolin työssään. Hän jopa ääritapauksessa haki oppilaan kouluun, jos tämä ei sinne saapunut. Oppimistulokset olivat loistavia verrattuna muihin lähikouluihin. Ainut opettajan huoli oli oppilaiden  koulumatkat, jossa oppilas kohtasi monenkirjavaa kadun elämän.

Tästä esimerkistä tulee mieleen Suomen peruskoulujärjestelmä. Siinäkin on  tapauksia, jossa opettaja voi hakea oppilaan kotoa kurkistamalla ikkunaan ja koputtamalla herättää nukkuvan lapsen. Meillä ei tarvitse pelätä koulumatkan jengielämää. Automatka voi kylläkin olla pitkä, mutta huolta pidetään.

Nyt kun kouluverkkoa harvennetaan, tällainen kotihuolenpito oppilaista ei ole mahdollista. Mutta onhan meillä Vilmat, kännykät ja netit. Mutta ennen kaikkea. meillä on pätevät opettajat kautta maan. Ei meidän peruskoulu rapaudu kouluverkon harventamiseen, kunhan siinä ei mennä liian pitkälle taloudellisuuden nimissä.

Meidän on pidettävä kynsin hampain kiinni opettajien koulutuksen korkeasta tasosta. Fyysisten infran ohella opettajien ammattitaso ja heidän arvostuksensa ovat ainoita, jotka  takaavat Suomen korkean peruskulutason. Tämä on äärimmäisen tärkeää kahdesta syystä.  Se varmistaa hyvät oppimistulokset  ja vahvistaa tasa-arvoa.

Meillä on jo nyt tarpeeksi tekijöitä,  jotka kasvattavat  alimpien sosiaaliryhmien ihmisten lukumäärää. Jos koulujärjestelmämme päästetään tilaan, joka tuottaa vielä lisää uusia kandidaatteja alimpiin ryhmiin, koko sosiaalinen kerrostumamme vinoutuu hyvin epäedulliseksi hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämisen kannalta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

3803. HS:n pilapiirros eilen ja nyt

Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat  pilapiirroksiensa  ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa.  Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...

3856. Ylen Jälkiviisaat ei meuhkannut, vaan oli Karvalan kynsien alla

Jälkiviisaat yritti olla reteellä ja laaja-alaisella päällä päättäen käsitellä koko Homo Companyin. Nato teemasta keskustellessa Janne Saarikivi nypi harvennutta kaljun alkuaan ja partaansa aivan kuin vertaillen, ovatko karvat kummassakin vielä saman harmaan sävyisä. Olihan ne, minkä teet. Jos Reetta Karvala ei olisi ollut tomera, Saarikivi olisi pitänyt meneillä olevaa aikaa outona monella tapaa. -Vasemmisto hallitus vie maamme Natoon ja joutuu tavalla tai toisella hoitamaan sairaanhoitajien lakon, totesi Saarikivi. Tämä jälkeen aina, kun Saarikivi yritti avata uuden keskustelun aiheen, Karvala torppasi se suoraryhtisenä. -Naton mennään, se on selvä, sanoi Karvala. Saarikivi venytteli pitkiä käsivarsiaan eteen ja taakse osoittaen näin, missä päin ovat imperfekti, preesens ja futuuri. Hän aloitti kuitenkin futuurista. Hän ajatteli näin. -Emme tiedä millaisia riskejä otamme mennessämme sotilasliittoon. -Yhtenä kauniina päivänä pataljoonan verran poikiamme komennetaan Kongoon, töräytti S...

3783. Mitä jos Halla-ahon loogisuus ja Marinin verbaalinen johdonmukaisuus olisivat samassa päässä

Taannoisessa  TV 1:n Halla-ahon kuntavaali tentissä itse kukin mukaan lukien haastattelijat, saattoivat kokea tulleensa henkisesti mukiloiduksi. Tämä ei tarkoita perusuomalaisuuttaa aatteena, vaan Halla-ahon  ilmeettömän loogista ja purevaa argumentaatiota. Logiikalla piirretyn vastauksen ollessa häijy, haastattelija joutuu miettimään, jatkaako hän istuntoa lisäkysymyksellä aiheesta, vaan vaihtaako uuteen teemaan. Se murentaa vetäjien itsetuntoa. Uusi teema voi päätyä samankaltaiseen logiikka jargoniin, mutta voi päätyä myös Halla-ahon muita kirvelevän etulyöntiaseman kasvamiseen. Haastattelijan tentatessa, miten pitäisi menetellä kuntien ylimitoitettujen korona tukien kanssa.    Halla-aho vastasi, että nyt hallituksella kelpaa, kun hallitus lahjoo kuntalaisia heidän omilla rahoillaan. Se mitä Halla-aho sanoi maahanmuutosta, oli varmaakin monilla toistoilla hioutunut syvälle miehen päähän. Maahanmuuton juoni lähti tarinasta, että maahanmuutto on hyvä asia, kunhan saa...

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *