Siirry pääsisältöön


459. Hjallis-tv-ohjelma


Eilen illla TV 3:n Hjallis-ohjelma oli hupia, mutta  varmaankin oli tarkoitus myös käsitellä jonkin verran vakavalla mielellä julkisuutta ja media yleensä, olihan vieraina Katariina Souri (Kärkkäinen), Henna Kalinainen ja Tuomas Enbuske.

Kaikki osallitujat moittivat enemmän tai vähemmän mediaa ja olivat olevinaan katkeria median heitä  kohtaa tehdyistä katalista tempuista. Hjallis oli muka katkera, kuin ei voi mennä kapakkaan kännissä, koska kännykkäkamarat heti laulavat medialle kuvia. Enbuske tevehti vangossa vääriä ihmisiä. Souri oli tosissaan katkera Seiska-lehdelle intimiteettinsä loukkamistesta ja on valittanaut asisasta  ihmisoikeustuomioistuimeen.

Heidän katkeruuden takaa ei juuri tullut esiin se, tässä ohjelmassa he taas kerran olivat keskeisesti mediassa esillä ja näin  taas alttiina lisä katkeruudelle. Ainoastaan Suori tunnisti olevansa vähän narsistinen, muut eivät. Nipin napin kaikki myönsivät hyötyvänsä mediajulkisuudesta.

No tämä ei ollut ohjelman ydintä, vaan Enbusken ensimmäien lause, että hän on media. Siis koko media. Hjallis on myös media. He saavat haluamansa mediassa läpi esimerkiksi twitterillä, Hjallis huomattavasti parmmin kuin järjestämällä tiedotustilaisuus. Siksi he ovat media. Enbusken mielestä tulevaisuudessa koko media-ala menee tällaista kehitystä kohti.

Jos näin on, se on todella huolestutavaa, että julkisuuteen tavallla tai toisella nousseet henkilöt muodostavat median saamalla sanansa läpi tulevaisuudessa twitterin ja blogien kaltaisilla välineillä ilman organioistua mediaa ja ilman sen perinteisten eettisten sääntöjen noudatamista. Sehän johtaa ennen pitkään  mediajulkisuuden satunnaisten satraappien valtaan. Olikohan Enbuske tosissaan?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

3803. HS:n pilapiirros eilen ja nyt

Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat  pilapiirroksiensa  ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa.  Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...

3856. Ylen Jälkiviisaat ei meuhkannut, vaan oli Karvalan kynsien alla

Jälkiviisaat yritti olla reteellä ja laaja-alaisella päällä päättäen käsitellä koko Homo Companyin. Nato teemasta keskustellessa Janne Saarikivi nypi harvennutta kaljun alkuaan ja partaansa aivan kuin vertaillen, ovatko karvat kummassakin vielä saman harmaan sävyisä. Olihan ne, minkä teet. Jos Reetta Karvala ei olisi ollut tomera, Saarikivi olisi pitänyt meneillä olevaa aikaa outona monella tapaa. -Vasemmisto hallitus vie maamme Natoon ja joutuu tavalla tai toisella hoitamaan sairaanhoitajien lakon, totesi Saarikivi. Tämä jälkeen aina, kun Saarikivi yritti avata uuden keskustelun aiheen, Karvala torppasi se suoraryhtisenä. -Naton mennään, se on selvä, sanoi Karvala. Saarikivi venytteli pitkiä käsivarsiaan eteen ja taakse osoittaen näin, missä päin ovat imperfekti, preesens ja futuuri. Hän aloitti kuitenkin futuurista. Hän ajatteli näin. -Emme tiedä millaisia riskejä otamme mennessämme sotilasliittoon. -Yhtenä kauniina päivänä pataljoonan verran poikiamme komennetaan Kongoon, töräytti S...

4008. Burkakielto avaa mimiikan keinoja

Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa    burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa.  Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin.   Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa.   Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *