On roisi otsake.
Sanotaan heti aluksi, että älykkyyttä kyllä voi mitata,
mutta tulokset kertovat vain testeistä suoriutumisesta.
Jos otetaan tässä älykkyyden jonkin laiseksi mittakepiksi
arvostettuun oppilaitokseen pääsy ja siellä lopputyön laadinta, tämä indikoi
keskimäärin henkilön olevan ainakin jossain määrin älykäs. Tällöin
koulutus antaa henkilölle mahdollisuuden päästä vaarattomaan toimistotyöhön.
Hän voi ostaa hyvältä alueelta asunnon,
alkaa harrastaa kavereiden kanssa suunnistamista, jopa golfia. Hän käy
teattereissa ja musiikkitaloissa. Elinvuodet kasvavat, se selvää.
Ei tässä kaikki. Kun hän on läpäissyt koulutuksen ja suorittanut lopputentit, hän pakostakin myös on
joutunut tekemään valintoja, tietenkin mahdollisimman hyvä. Tämä johtaa siihen,
ettei hän aina ohittele tiellä riskipaikoissa, päin vastoin. Hän ei juo itseään
humalaan ja kaadu. Hän ei mene öiselle nakkikioskille, pitää ainakin suunsa
siellä kiinni.
Tarinan henkilön elämä tienkään mene näin. Jos otetaan
kuitenkin kymmenen tuhatta tarinan
kaltaista henkilöä, yli puolella elämän juonteet voivat olla esitetyn
kaltaisia. Silloin hänen odotettavissa oleva elinikä on todennäköisesti suurempi kuin kouluttamattomalla. Tähän voida
väittää vastaan, että kyllä älykäs kouluttamaton voi välttää tarinaan vaarat.
Kylä voi, mutta he ovat vähemmistössä, eivätkä muuta tilastollista keksiarvoa.
Kommentit
Lähetä kommentti