Taloustiede on kaunis sana. Se sopii monelle. Sanapari antaa luotettavan kuvan ja viitoittelee hämärässä tietä, miten talous ja tiede käsi kädessä vievät tasaisesti kehittyvän maan kasvavaan vaurauteen.
Vapaat markkinat ovat mannaa. Täydellisesti kilpaillut markkinat vielä enemmän mannaa. Niillä valtio ei joudu puuttumaan talouteen lainkaan. Mikä helpotus, huokaa valtiovarinministeri. Mutta herättyään päiväunilta hän muistaa, mitä maailmalla on tapahtunut ja tapahtuu. Hän palaa todellisuuteen. Finanssikriisi Yhdysvalloissa ja dollarielvytys, tukipaketit EU:ssa ja euroelvytys, työttömyys 12,2 prosenttia.
Nyt viimeistään pitää tarkistaa käsitystä, mitä taloustiede pystyy antamaan kriisitalouksille. Missään muussa niin keskeisessä tieteessä ei sallittaisi tällaista avuttomuutta. Mihin katosi rationaalinen friedmanilainen talouspolitiikka, jota niin kovasti Suomessakin 90-luvulla harjoitettiin? Nyt kun tilanne on vielä synkempi, tauspolitiikan doktriineista ei puhuta lainkaan, vain vajepaketista. Vienosti aprikoidaan pitääkö elvyttää vai leikata.
Talouspolitiikka on onneksi hylännyt tieteen ja ottanut käyttöönsä kotitalousjärkeen käyvät opit. Työvoiman tarjonnan, palkkatason, työttömyyden, budjettivajeen, viennin ja eläkeiän vaikutuksien arvioinnissa maan talouteen ei tarvita rationaalisen markkinakäyttäytymisen talousoppeja. Siihen riittävät alan käytännön harjaantuminen ja mallintamiset
Vapaat markkinat ovat mannaa. Täydellisesti kilpaillut markkinat vielä enemmän mannaa. Niillä valtio ei joudu puuttumaan talouteen lainkaan. Mikä helpotus, huokaa valtiovarinministeri. Mutta herättyään päiväunilta hän muistaa, mitä maailmalla on tapahtunut ja tapahtuu. Hän palaa todellisuuteen. Finanssikriisi Yhdysvalloissa ja dollarielvytys, tukipaketit EU:ssa ja euroelvytys, työttömyys 12,2 prosenttia.
Nyt viimeistään pitää tarkistaa käsitystä, mitä taloustiede pystyy antamaan kriisitalouksille. Missään muussa niin keskeisessä tieteessä ei sallittaisi tällaista avuttomuutta. Mihin katosi rationaalinen friedmanilainen talouspolitiikka, jota niin kovasti Suomessakin 90-luvulla harjoitettiin? Nyt kun tilanne on vielä synkempi, tauspolitiikan doktriineista ei puhuta lainkaan, vain vajepaketista. Vienosti aprikoidaan pitääkö elvyttää vai leikata.
Talouspolitiikka on onneksi hylännyt tieteen ja ottanut käyttöönsä kotitalousjärkeen käyvät opit. Työvoiman tarjonnan, palkkatason, työttömyyden, budjettivajeen, viennin ja eläkeiän vaikutuksien arvioinnissa maan talouteen ei tarvita rationaalisen markkinakäyttäytymisen talousoppeja. Siihen riittävät alan käytännön harjaantuminen ja mallintamiset
Kommentit
Lähetä kommentti