Astuessani takaportaikosta sisään
vastaanottoapulaisen saattamana Heinonen seisoi suuren huoneen toisessa päässä ja
oli valmiina tapaamiseen. Muita henkilöitä ei näkynyt. Huone oli hiljainen, vaikka
talo oli kiinni Kauppatorin reunassa. Seiniä kiertävät vankat kirjakaapit oli kuin
tehty säädöskokoelmille. Istuimme kiiltävän sivupöydän ääreen. Sarpanevan maljakko
näytti yksinäiseltä keijulta kattauksen vieressä. Presidentti oli aluksi varauksellinen
luullen minun tulleen nuuskimaan oikeuden tilaa jonkun määräyksestä. Kerrottuani
tulevani vain esittäytymään uutena kehitysyksikön jäsenenä hänen ilmeensä lientyi.
Hän piti hovioikeuksien ruuhkien purkamista välttämättömänä, mihin ei auttaisi muu
kuin henkilökunnan lisääminen. Vaikka kuinka tein johdattelevan kysymyksen, Heinonen
ei ottanut selvää kantaa käräjäoikeuksista hoviin valittamisen rajoittamiseen. Hän
ei ollut erityisemmin huolissaan eri puolilla maata annetuista erilaisista tuomioista,
jotka koskivat samantyyppisiä rikoksia. ”Oikeusturvan
kannalta ane ovat symmetrisiä, länsi on länsi ja itä on itä”, hän naurahti. Katselin
kahta isoa kalliin näköistä, lähes koko lattian peittäviä mattoja keksiäkseni uutta
puheenaihetta. Kysyessäni, eikö oikeuspoliittista tutkimuslaitosta voitaisi käyttää
tuomioiden ankaruuden selvittämisessä eri käräjäoikeuksissa, presidentti katsahti
kelloonsa. ”Periaatteessa kyllä, mutta sillä on omat intressinsä ja tutkimusohjelmansa.”
Heinonen ei kaivannut tuomioistuinvirastoa, vaan piti hyvänä, että oikeusministeriö
hoitaa hallintoasiat. ”Ei tulosneuvotteluja hovioikeuksien kanssa”, hän lisäsi kaikeksi
varmuudeksi. Keskustelumme päättyi kohteliaaseen kädenpuristukseen.
Karvala vetosi Kälviän kunnan kokeiluun, jossa pojat pantiin kanalaan katsomaan, kuinka kanat munivat ja pillin soidessa emäntä otti suurimmat munat ja vei ne punnittaviksi osuuskauppaan, jonka hoitaja lahjoitti ne illan hämyn tulessa ison talon palkollisille. Jäsenet Uljas, Perho ja Karvala kiivailivat, kuinka naiset ja ennen kaikkea tytöt eivät pääse eteen päin urallaan, kun pojat vievät työpaikat suuhunsa kuin mansikat metsiköstä. Tähän Uljas ehdotti, että pojille pitää perustaa oma matematiikka, joka sisältää vain ykkösiä ja nollia. Kaikki Jäsenet olivat samaa mieltä, että työssä pitää vallita tasa-arvo. Ja niinpä Uljas ehdotti, että kaikkein lantalapioiden varsi oli katkaistava saman mittaiseksi, koska kaikki tällä tavalla kaikki saisivat sontaa samalla mitalla. Tähän Karvala ei suostunut, vaan vaati superlapion käyttöön ottamista kaikille 40-vuotiaille poikamiehille, koska sillä tavalla heidän yhteiskuntakelpoisuutensa kehjettysi Ruotsin Reserviläisliiton vaatimalle tasolle. Tähä
Kommentit
Lähetä kommentti