Kehittämiskeskuksessa ohjaukseeni
tuli Helsingin yliopistolle graduaan tekevä Tiina Hyvönen, jonka kanssa ihmettelin,
miten edetä. Hauska yhteensattuma oli yliopistolle apulaisprofessoriksi nimitetyn
Temmeksen toimiminen Tiinan työn tarkastajana. Tilanne näytti lopulta hyvin huolestuttavalta,
kun Pertti Sorsakin työministeriön auditoriossa ohjausryhmän kokouksessa epäili
aikataulua. Entinen julkikepulainen työtoverini suunnittelusihteeristöstä moitti
suorin sanoin työstä tulevan sutta. Murhettani työn onnistumisesta lisäsi myös kehittävän
työntutkimuksen koulukunnan äänekäs opponointi hanketta kohtaan, mikä huipentui
kehittämiskeskuksen sisäiseen paneeliin. Siinä tietenkin puolustin hanketta ja vakuutin
sen pysyvän aikataulussa. Oppositioryhmää edusti älykäs ja taitava Jaakko Virkkunen.
Tunnelma oli kuin sisäinen näkymätön hidastusvaihde olisi vedetty päälle. Olin Tiinan
kanssa kahdestaan vaikean tehtävän edessä.
Karvala vetosi Kälviän kunnan kokeiluun, jossa pojat pantiin kanalaan katsomaan, kuinka kanat munivat ja pillin soidessa emäntä otti suurimmat munat ja vei ne punnittaviksi osuuskauppaan, jonka hoitaja lahjoitti ne illan hämyn tulessa ison talon palkollisille. Jäsenet Uljas, Perho ja Karvala kiivailivat, kuinka naiset ja ennen kaikkea tytöt eivät pääse eteen päin urallaan, kun pojat vievät työpaikat suuhunsa kuin mansikat metsiköstä. Tähän Uljas ehdotti, että pojille pitää perustaa oma matematiikka, joka sisältää vain ykkösiä ja nollia. Kaikki Jäsenet olivat samaa mieltä, että työssä pitää vallita tasa-arvo. Ja niinpä Uljas ehdotti, että kaikkein lantalapioiden varsi oli katkaistava saman mittaiseksi, koska kaikki tällä tavalla kaikki saisivat sontaa samalla mitalla. Tähän Karvala ei suostunut, vaan vaati superlapion käyttöön ottamista kaikille 40-vuotiaille poikamiehille, koska sillä tavalla heidän yhteiskuntakelpoisuutensa kehjettysi Ruotsin Reserviläisliiton vaatimalle tasolle. Tähä
Kommentit
Lähetä kommentti