1679. EU-direktiivi tyrmää Suomen sote-uudistuksen lopullisesti

     Pöystin 60-henkilön sote-porukka ulospäin näyttää istuvan kuin surumielinen kirjoittajatyhmä pohtimassa kaiken runollisuuden katoamista. Tämä gogolilainen aron henki tulee mieleen verrattuna siihen, millaisia vaatimuksia tähän reformiin kohdistuu, viimeisimpänä EU-direktiivi päästä hoitoon ulkomailla kotimaan julkisen palvelun hinnoilla (Talouselämä nro 34).

     Kun hallitus toteuttaa kuribudjettiaan, ensi vuonna vähäosaiset ovat yhä enemmän eksyksissä ja hukassa. Selviytyminen päivän haasteista piirtää yhä syvempiä vakoja monen kasvoille. Jos ei olisi työterveydenhoidon järjestelmää ja lasten runsasta sairasvakuutusta, maa olisi täysin takapajula. Mikä maa on sellainen, jossa itse pitää kustantaa perustuslain takamaat palvelut?

     Soten sekasotkua pahentaa vielä se, Suomen on komission vaatimuksesta muutettava lainsäädäntöään niin, että suomalaiset voivat hakea lääkäripalveluja lähes ilmaiseksi (Talouselämä nro 34). Pihlajalinnan toimitusjohtaja Mikko Wiren toteaa, että voimme perustaa Tallinnaan toimipisteen, jossa suomalaiset potilaat voivat saada hoidon asiakasmaksun hinnalla. Asia ei todennäköisesti näin mene, sillä Suomi keksinee kuukauden kuluttua jonkin selvityksen komissiolle.

     Niin tai näin. Tämä ja sote-näytelmä aluejaosta osoittavat, kuinka politiikka yhdistettynä tosiasioiden sivuuttamiseen tuottavat sivuaskelia, jotka ovat kaukana Sipilän tuottavuusloikista. Kun tähän listään kuntaliiton varatoimitusjohtaja Kietäväisen taannoinen lausunto, että kunnat voisivat alkaa hoitaa nykyisten työkkäreiden tehtäviä, ollaan jo ottamassa askelia, jotka ounastelevat reformien muuttumista täydelliseksi poliittiseksi peliksi.