Venäjällä on ohut YK:n mandaatti tehdä Syyriassa ilmaiskuja
ISIS:ta vastaan. Tätä maa käytti heti jo viikon alussa väittäen pommittaneensa
isis-joukkoja, ilmoittamatta USA:lle mitään. Tätä on laajalti paheksuttu.
Ylen tiistain ajankohtaisohjelmassa Syyrian edustaja eräiden
muiden asiantuntijoiden tavoin epäili kohteena olevan Syyrian opposition
joukkoja ja jopa siviilejä. Venäjällä tuntuukin olevankin omituinen kiire osoittaa
voimaansa Syyriassa.
Hyökkäyskynnystä madaltavana tekijänä varmaakin on se, että Neuvostoliitto-Venäjä
akseli ja Syyria eivät ole katkaisseet väljään kuten
esimerkiksi Egypti. Putinin mukaan Bashar al Assad olisi pyytänyt Venäjältä
sotilaallista apua.
Intoa ilmaiskuihin lisäävät Venäjän intressit tavalla tai
toisella nousta maailmanpolitiikan voimakeskiöön, missä se näkee yhtenä keinona
sotilaallisen tuen lisäämisen Assadille ja kaikenlaiset Venäjän sotaväkioperaatiot
alueella. Tämä pitäisi varpaillaan myös Israelin ja saattaisi nostaa uudelleen
päivän valoon palestiinalaishallinnon perustamisen (Oslon sopimus 1996) ja
siihen tähän mennessä käytetyn 25 miljardia dollarin kohtalon. Täytyy huomata,
että YK yli sata valtiota on tunnustanut Palestiinan valtion.
Putinin logiikkaan mene hyvin se, että kaikenlaisen satotoiminnan
lisääntyminen Lähi-Idässä vie huomiota pois Ukrainan kysymyksestä.
Skeptisimmät sanovat, että Putin tullut ilmaiskuillaan
Assadin avuksi varmistamaan tämän vallassa pysymisen siihen saakka kun pesän
selvitys alkaa. Tunnettuhan on, että kuolinpesään ensin ehtivät vievät parhaat
palat, jos suinkin kykenevät.
Voi olla myös niin, että Putinilla on aito motiivi kurittaa
ISIS:tä, sillä hän voi kokea, että isis-kuohunta voi levitä myös Venäjälle.
Kaasuputki Nord Stream II perustamisaikeet saattavat olla myös osa Venäjän
Ukrainapolitiikka, koska toinen kaasuputki Itämeren kautta Viipurista
Saksaan hankaloittasi Ukrainan asemaa Venäjästä irti pyrkimyksessä.
Syntyykö jossain vaiheessa edessä olevassa pesänjaossa
Välimeren rannalle Assadin Alaviitti-valtio, jää kysymysmerkiksi? Vielä
suuremmaksi kysymysmerkiksi tällöin jää, mitä tapahtuu toiselle osaa Syyriaa,
ei kai sentään ISIS-valtiota.
Kommentit
Lähetä kommentti