Myönteiseen sosiaaliseen aktiivisuuteen perustuvan aidon
vuorovaiktuksen tulosta ei voi ennustaa, vaan siinä parhaimmillaan syntyyy
yllättäviä ja uusia näköaloja. Se on tälloin voimavara.
Sosiaalinen ihminen ei harkitse, kannattaako hänen uhrata
omasta minuudestaan palasia vuorovaikutukseen, koska se ei rasita häntä
henkisesti eikä vie häneltä mitään pois, vaan päin vastoin piristää. Tällöin
sosiaalisuuus muiden kanssa inspiroi itseorganisoituvaa sponttaanista
luovuutta, jonka parhaat tuloset syntyvät, kun osaanottajat heijastevat
kokemuksiaan vaapaasti vastakkain ohi käsikirjoituksen. Vaarana on, että luova
sosiaalinen prosessi kääntyy nopeasti pelkäksi seurallisuudeksi.
Kommentit
Lähetä kommentti