Epäonnistuneesta luennosta, muistion, asiakasraportin, artikkelin tai kirjan kirjoittamisesta voi jäädä lähtemätön jälki konsultin mieleen. Näissä hän saattaa kokea pienen kuoleman, sisäisen räjähdyksen, johon johtaneita syitä hän jatkossa pyrkii välttämään loppuun asti. Hänellä on siis työssään relevantti huonolaatuinen vertauskohta, joka kasvattaa häntä ihmisenä ja josta hän voi ammatillisesti oppia. Oppiminen tapahtuu, kun konsultti analysoiepäonnistumisen syyt ja tekee niistä johtopäätökset sekä muuttaa niiden perusteella toimintatapojaan.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti