Tänään oli viimeinen virkahakemuksen jättöpäivä, ja huomasin, että minulta puuttui todistus ruotsinkielen tyydyttävästä taidosta. Ainut tähän hätään käsiini saama kuulustelija oli vanhaharhaa tukkainen, kyynärpäihinsä nojava ja kumarassa istuva mies. Erehdyin pöydän takana pysyttelevästä miehestä punanenäisesta tyypistä pahoin. Kalle Sorainen osoitti luovuutta ja hiljaista huumorin tajua anatamalla todistuksen, vsikken osannut käynnössä mitään. Vappuaatto oli jo pitkällä. Hän otti kaksin kertaisen maksun ja komensi tulemaan vapun jälkeen uudelleen.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti