Yksi hierarkioiden murtamista
edistävä tekijä oli opiskelijapiirissä alkanut radikalismi. Sen mainingit tarjosivat
otollista maaperää toimintavapautta sallivalle ja jopa sitä korostavalle johtamiselle.
Samoihin aikoihin tapahtuneella vasemmistoradikalismilla ei ollut tässä murroksessa
merkittävää roolia. Sen sijaan meidän ikävuosilla oli. Olimme nuoria, kuolemattomia
ja tiesimme kaiken. Vallalla oleva neutraalin hallintomallin rusahtelu
raameistaan antoi meille sytykkeitä puhua uudistumisen tähdellisyydestä. Vanha
neutraali hallintomalli perustui siihen, että noudattamalla vain säädöksiä ja
ohjesääntöjä kansalaiset saivat oikeudenmukaiset palvelut. Pidimme tämän
koulukunnan kannattajia vanhoillisina. Mielestämme heidän uudistushankkeilla
oli kyllä pitkät varjot, mutta valot olivat matalalla. Näin ajattelimme,
vaikkei meillä yhtenäistä hallintomallia ollutkaan tarjota tilalle.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti