Hahmotellessani
Temmekselle konsernijohtamisen ideaa ja kannattaessani Suomen liittymistä Euroopan
yhteisöön Temmes tuli myöntäneeksi luvan kirjoittaa kirja työajallani. Weilin &
Göösin Raija Renlundille, joka näytti kirjalle vihreää valoa. Ehdotin Raijalle kirjan
nimeksi ”Konsernijohtaminen julkisessa hallinnossa”, mutta hän suhtautui nimeen
epäillen. Kirjan nimeksi tuli ”Johtaminen muuttuvassa julkishallinnossa” ja alaotsikoksi
”Yhtymäjohtaminen”. Tietokirjaksi sitä myytiin hyvin, 1 200 kappaletta kahdessa
kuukaudessa.
Raija
ihmetteli, miksi jouduin luovuttamaan kehittämiskeskukselle tekijäpalkkioni. Ihmettelin
sitä itsekin, mutta sitten muistin, että keskus oli maksanut etukäteen eräälle sosiaali-
ja terveysministeriön apulaisosastopäällikölle kirjan kirjoittamisesta, mutta sivuakaan
ei ollut tullut valmiiksi. Pietikäinen ja kehittämiskeskuksen toimitusjohtajaksi
tullut Jaakko Kuusela perustelivat menettelyä sillä, että olin kirjoittanut kirjan
työajalla.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti