Hahmotellessani
Temmekselle konsernijohtamisen ideaa ja kannattaessani Suomen liittymistä Euroopan
yhteisöön Temmes tuli myöntäneeksi luvan kirjoittaa kirja työajallani. Weilin &
Göösin Raija Renlundille, joka näytti kirjalle vihreää valoa. Ehdotin Raijalle kirjan
nimeksi ”Konsernijohtaminen julkisessa hallinnossa”, mutta hän suhtautui nimeen
epäillen. Kirjan nimeksi tuli ”Johtaminen muuttuvassa julkishallinnossa” ja alaotsikoksi
”Yhtymäjohtaminen”. Tietokirjaksi sitä myytiin hyvin, 1 200 kappaletta kahdessa
kuukaudessa.
Raija
ihmetteli, miksi jouduin luovuttamaan kehittämiskeskukselle tekijäpalkkioni. Ihmettelin
sitä itsekin, mutta sitten muistin, että keskus oli maksanut etukäteen eräälle sosiaali-
ja terveysministeriön apulaisosastopäällikölle kirjan kirjoittamisesta, mutta sivuakaan
ei ollut tullut valmiiksi. Pietikäinen ja kehittämiskeskuksen toimitusjohtajaksi
tullut Jaakko Kuusela perustelivat menettelyä sillä, että olin kirjoittanut kirjan
työajalla.
Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa. Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin. Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa. Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...
Kommentit
Lähetä kommentti