Siirry pääsisältöön

2930. Häntä puolesta poikki, manasi trulli navetassa

Tässä ei nyt ole kyse lasten halloween juhlista ja sen kaltaisista eikä valkoisen hevosen ja kuun näkemisestä yhtä aikaa. Kyse on niistä rituaalista ja jopa ilkitöistä, joita jotkut syrjäkylän mökeissä asustelevat vanhat miehet tekivät navettojen lehmille 1950-luvulla jopa ansaintatarkoituksessa naapuritalon laskuun. Jopa lehmän häntiä leikeltiin. Tämä tapahtui nimenomaan pääsiäisaikaan.

Tänä päivänäkin on noituutta. Kotikyläni metsän äärikolkoissa jykevän kivikautisen harjanteen suojassa oli vanha eukko, jonka touhuja pääsin vaivihkaa seurailemaan. Mökki oli kauttaaltaan tuulen pieksämä ja maastoon uppoutunut, ettei sitä hevin huomaa, vaikka vierestä kävelisi.  Ensi kertaa kohdatessani eukon 10-vuotiaan pojan metsän koluamisreissulla, hän ajoi minut tiehensä päästellen eriskummallisia vingahteluja ja kiroten ja toistellen jotain Mannaa. Sisään hän ei päästänyt, vaikka kuljeskelin siitä useasti ohi.
Kerran kulkiessani mökin ohi hän oli keittämässä nuotiolla mädäntyneelle kalalle haisevaa mönjää. Se oli hänen mukaansa taikarasvaa, jota piti sivellä niiden talojen navettojen oviin, joista lehmä kuoli. Säikähdin pahanpäiväisesti, koska lähitalon lehmä oli juuri kuollut isännän ihmetellessä tahraa navetan ovessa. Siitä lähtien lopetin matkani mökin ohi ja pidin suuni kiinni.
     Tällä vuosituhannella näyttää noitateot edelleen jatkuvan. Ylen Areenassa kerrottiin eräästä pohjoisen vanhasta naisesta, jota vieläkin epäiltiin noidaksi. Kerran yksikössäni työskentelevä pohjoisesta kotoisin oleva työntekijä kertoi seksuaalisista hyväksikäytöistä ja noituuksista, joita maan pohjoisosissa silloin harjoitettiin. Ei etelänkään kirjat varmaankaan ole puhtaat. Vielä 1970-luvulla Pohjoispohjanmaan joissain nurkissa kukoisti trulliperinne, jossa enemmän tai enemmän tai vähemmän humaltuneet ja naamioituneet miehet tulivat talon tupaan tanssimaan pukkitanssiaan tekohännät heiluen.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

3803. HS:n pilapiirros eilen ja nyt

Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat  pilapiirroksiensa  ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa.  Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...

4008. Burkakielto avaa mimiikan keinoja

Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa    burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa.  Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin.   Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa.   Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...

3856. Ylen Jälkiviisaat ei meuhkannut, vaan oli Karvalan kynsien alla

Jälkiviisaat yritti olla reteellä ja laaja-alaisella päällä päättäen käsitellä koko Homo Companyin. Nato teemasta keskustellessa Janne Saarikivi nypi harvennutta kaljun alkuaan ja partaansa aivan kuin vertaillen, ovatko karvat kummassakin vielä saman harmaan sävyisä. Olihan ne, minkä teet. Jos Reetta Karvala ei olisi ollut tomera, Saarikivi olisi pitänyt meneillä olevaa aikaa outona monella tapaa. -Vasemmisto hallitus vie maamme Natoon ja joutuu tavalla tai toisella hoitamaan sairaanhoitajien lakon, totesi Saarikivi. Tämä jälkeen aina, kun Saarikivi yritti avata uuden keskustelun aiheen, Karvala torppasi se suoraryhtisenä. -Naton mennään, se on selvä, sanoi Karvala. Saarikivi venytteli pitkiä käsivarsiaan eteen ja taakse osoittaen näin, missä päin ovat imperfekti, preesens ja futuuri. Hän aloitti kuitenkin futuurista. Hän ajatteli näin. -Emme tiedä millaisia riskejä otamme mennessämme sotilasliittoon. -Yhtenä kauniina päivänä pataljoonan verran poikiamme komennetaan Kongoon, töräytti S...

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *