Putin sotapäällikkönä on eri planeetalta kuin Stalin. Putin pyrkii pikavoittoihin, vaikkakin on suunnitellut Ukrainan valtausta vuodesta 2014 lähtien. Putin tuskin aliarvioi ukrainalaisten puolustustahtoa, vaan hän yliarvioi oman sotakoneistonsa suorituskyvyn ja ukrainalaisten halukkuuden liittyä Venäjän suuren sateenvarjon alle. Stalin ei edes viitsinyt ajatella sotakoneistonsa riittävyyttä, sillä hänellä oli takataskussa ukaasi 227 ”perääntyjät ammutaan” ja Uralin takainen miljoonia naisia käsittävä sotateollisuuskoneisto takomassa sataja tuhansia uusia aseita.
Stalin ei tarvinnut välittää kaatuneiden määrästä eikä omaisten
pohjattomasta surusta. Kyseessä oli isänmaan olemassaolon taistelu. Häviö
merkitsisi alistumista järkyttävän natsivallan ikeen alle. Mieluummin orjana,
kuin natsien ruoskittavina. Stalin sotakoneiston turposi Uralin takana hämmästyttäviin
mittoihin. Tällöin kyse oli vain, kuinka nopeasti Stalin voittaa natsit. Kuvaavaa
oli, että Kurskin taistelussa neuvostoliittolaisia tankkeja oli kymmeniä tuhansia.
Putinin aikana Venäjän yhteiskunnallinen ilmapiiri on tullut sen verran
läpinäkyväksi, ettei kaatuneita voi piilotella eikä sotamenestystä kauaa liioitella.
Putinin niskaa painaessa negatiiviset viestit menetyksistä ja kyseenalaisista
voitoista, hänen liikkumavaransa sodan johtajana on kaventunut minimiin. Putinin
sotaa suurin jarruttava tekijä on sotaeverstien ja sotilaiden motivaation
lässähtäminen. Hänet voi pelastaa ainoastaan rauhan ehtona jonkinlainen
maa-alue Asovan meren rannalta.
Kommentit
Lähetä kommentti