Kaikessa sodankäynnissä tiedustelulla on aivan keskeinen merkitys. Venäjällä on Ukrainan sodassa FFB tiedustelujärjestelmä, joka tähän mennessä ei ole vakuuttanut. Siksi sen Ukrainan sotaretki on hapuilevaa, mikä on näkynyt siinä, että kesken hyökkäyksen vaihdetaan hyökkäyssuuntaa tai hyökkäyssuuntia. Tämä käytännössä merkitsee useiden hyökkäykksien aloittamista uusilla tavoitteilla. Tämä sodan kokonaistasolla merkitse sitä, että aina on menossa väärään suuntaan aloitettuja hyökkäyksiä, joita joudutaan udelleen organisoimaan uusimpien tietojen perusteella. Ja kun uusia tietoja tulee niin, koko satapaketti on koko ajan myllerryksessä. Pahimmassa tapauksessa sota pyörii vain paikallaan. Venäjän monista hyökkäyssuunnista seuraa, että venäläiset sotilailla on mahdollisuus pidättää ja ryöstää tavallisia siviilejä mielensä mukaan.
Ensimmäisen suuri tiedustelun harha oli aloittaa Ukrainan sota
liian pieniillä sodankäyntiarsenaalilla. Voittoa ei saavutetuttakaan viikossa.
Analogia löytyy Suomen talvisodasta, jossa talvella 1940. Tällöin Neuvostoliiton
yhdellä divisioonalla oli tarkoitus katkasta Suomi Oulun kohdalta kahtia. Siilasvuon
divisioona Raatteen tiellä löi kolmen kohdan pihtiliikkeellä neuvostoliittolaisen
divisioonan 45 ja motitti sen. Katkaisu jäi haaveeksi.
Tällä hetkellä näyttää siltä, että
Ukraina on voittamassa tiedustelu- ja signaalisodan. Tässä suurena apuna on Yhdysvaltojen
tarjoamat alati päivittyvät satelliittikuvat. Jos Venäjä aikoo noudattaa loppuun
asti raskaiden tykistöpommituksien hävityssotaa kaupungeissa, sen joukot
voivat kohdata saman kohtalon, kuin sen hävittämät kaupungit. Niinpä pikainen aselepo
olisi kummallekin osapuolella mitä suotavin.
Kommentit
Lähetä kommentti