Tehyn ei kannata pelästyä hoiva-avustajien koulutusta. Ammatit
ja osaamisalueet muuttuvat. Se on dynaamisen yhteiskunnan merkki. Muutosta ei voi
tarkasti ennustaa. Sekin osa dynamisuutta.
Laajasti ottaen kyse on yhteiskuntamarkkinoista. Näillä
markkinoilla työelämä tarvitsee joustavuutta ja sopeutumista kysyntään ja
tarjontaan. Etujärjestöt ja valtio kumpinkin tahollaan pyrkivät määrittämään,
mitä koulutusta annetaan ja kuinka paljon. Siinäkin markkinamekanismit,
sekoittuneena korporatismiin, toimivat. Täydellistä tasapainoa on vaikeaa
saavuttaa. Nyt lääkäreitä vähän, ekonomia liika.
Yksi markkinalohko on vanhushuolto. Sen tärkeimpiä työntekijöitä
ovat sairaan- ja lähihoitajat. Työn kysyntää on tulevaisuudessa paljon sekä
julkisella että yksityisellä sektorilla ja myös henkilökohtaisella tasolla. Se
on faktaa. Yhtä faktaa on myös, että tyävoimasta on pulaa.
Työn jakaminen ja vastuun jakaminen kulkevat käsikädessä ja
niiden on oltava dynaamisessa tapainossa.
Eli kun markkinoille tulee uusia toimijaryhmä lisää jakamisen säännöt muuttuvat
ja myös tasapainon taso muuttuu, aivan kuten puntarissa, kun kummallekin
puolelle aseteaan saman verran painoa.
Tässä tilanteessa Tehyn kannattaisi hoiva-avustajien koulutus
ammattiinsa nähdä enemmän mahdollisuustena kuin uhkana. Alan kasvaminen ja
uudet toimijat ja tästä seuraava työn uudellean jako on vääjäämätöntä. Vastuun
uudelleen jako on pieni asia verratuna alan muuhun kehityskeen.
Kommentit
Lähetä kommentti