Siirry pääsisältöön

425.Suomalaisen työn laatu



Tänään  aamu-tv:n jälkipörsissä Piia-Noora Kauppi, Jussi Hyöty ja Pekka  Seppänen keskustelivat suomalaisen työn laadusta. He pitivät suomalaisia omahyväisinä uskotellessamme imagomme laatumaana olevan hvyä.

Itselläni oli juuri menossa kaksi kylpyhuoneremonttia, toinen vanhan lähisukulaisen huoneistossa ja toinen kotonani.

Ensin mainuttuun otin laatuaan mainostavan alan firman, mutten  ollut riittävän tarkka sopimusta allekirjoittaessani. Siinä jäi riittävää huomiotani vaille kohta, jossa rahoituksen hoitaa rahoitusyhtiö. Tästä taas seurasi, että remonttifirma laskutti rahoitusyhtiöltä laskujaan riippumatta, miten työ eteni. Varsinaiset ongelmat olivat kuitenkin työn laadussa. Lattialaatat lähtivät irti. Firma väitti, että muurauserä oli viallinen Yhteys laatafimaan todisti erän olevan kunnollinen ja vian laatoittajassa. Putket jouduttiin asentamaan firman huolimattomuuden takia  pintaan, vaikka seinät leytttiin, jolloin tilaa olisi ollut levyjen alla. Pitkän kinaamisen jälkeen hanke saatiin joten kuten loppuun kuukaudessa suurin piirten budjetissa. Laatu jää odottamaan parempia aikoja.

Kotonani menttelin toisin. Otin yhden henkilön firman, jota tuttavani suosittelivat. Pohdinnan jälkeen päädyin tuntiveloitukseen ja eri töinä tehtäviin putki- ja sähköasennuksiin. Kaikki meni hyvin, paitsi pukimiehiä odoteltiin,  ja laatu oli hyvää. Tiesin tai ainakin luulin tietäväni koko ajan missä mennään ja mitä tehdään. Aikaa meni kaksi ja puoli kuukautta ja hinta sama kuin edellisessä. Työllä on 10 vuoden takuu.

Sanottu ei tietekään todista mitään yleistä suomalaisen työn laadusta, mutta se antaa kuitenkin viitteitä, että tuotemerkin pitkäaikaisella ja tunnustetulla  tunnettavuudella ja työ valvonnalla on merkitystä laatuun. Rakennusalla loppukäyttäjän mahdollisuus valvoa työtä on olematon ja laatu sen mukaista.
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

3803. HS:n pilapiirros eilen ja nyt

Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat  pilapiirroksiensa  ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa.  Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Lähetä kommentti
Lue lisää

4008. Burkakielto avaa mimiikan keinoja

Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa    burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa.  Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin.   Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa.   Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...
Lähetä kommentti
Lue lisää

3856. Ylen Jälkiviisaat ei meuhkannut, vaan oli Karvalan kynsien alla

Jälkiviisaat yritti olla reteellä ja laaja-alaisella päällä päättäen käsitellä koko Homo Companyin. Nato teemasta keskustellessa Janne Saarikivi nypi harvennutta kaljun alkuaan ja partaansa aivan kuin vertaillen, ovatko karvat kummassakin vielä saman harmaan sävyisä. Olihan ne, minkä teet. Jos Reetta Karvala ei olisi ollut tomera, Saarikivi olisi pitänyt meneillä olevaa aikaa outona monella tapaa. -Vasemmisto hallitus vie maamme Natoon ja joutuu tavalla tai toisella hoitamaan sairaanhoitajien lakon, totesi Saarikivi. Tämä jälkeen aina, kun Saarikivi yritti avata uuden keskustelun aiheen, Karvala torppasi se suoraryhtisenä. -Naton mennään, se on selvä, sanoi Karvala. Saarikivi venytteli pitkiä käsivarsiaan eteen ja taakse osoittaen näin, missä päin ovat imperfekti, preesens ja futuuri. Hän aloitti kuitenkin futuurista. Hän ajatteli näin. -Emme tiedä millaisia riskejä otamme mennessämme sotilasliittoon. -Yhtenä kauniina päivänä pataljoonan verran poikiamme komennetaan Kongoon, töräytti S...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *